Toivepostaus: Joutomaasta puutarhaksi, osa 1.

Kun ostimme Arvilan alkukesästä 2005 oli kasvukausi vasta aluillaan. Ilmoituksessa mainostettiin isolla hoidettua pihapiiriä jne. Elokuussa kun saimme talon haltuumme paljastui totuus joka oli ihan muuta kuin hoidettua. Piha oli täynnä nokkosta, rikkaruohoa, puskaa ja pusikkoa. Koko kesänä oli taidettu jättää nurmikin leikkaamatta. Valitettavasti niistä ajoista ei ole yhtään kuvaa.

Kesällä 2006 aloitimme puutarhan laiton. Mitään paperilla olevaa suunnitelmaa meillä ei ollut, eikä ole vieläkään. Lähtökohdat olivat rakennukset, olemassa olevat puut, muut kasvit ja pihan eri toiminnot. Niiden pohjalta aloitettiin raivaamalla ensin pieni kasvimaa. Se tehtiin kuvan edustan kaltaiselle joutomaalle jyrsimellä. Myöhemmin saatiin kaivinkone kaivamaan vanhan riihen tms. perustuskivet pois ja kasvimaata laajennettiin samaisella jyrsimellä nykyiseen kokoonsa, nyt se alkaa olla aika hyvällä mallilla. Tuo näkyvä joutomaa on suunnitelmissa kunnostaa nurmelle ja hedelmäpuille. Pellon eteen on suunniteltu kuusiaita suojaamaan hedelmäpuita viimalta ja pakkaselta.

Marjatarhassa kasvoi yksi kitulias omenapuu, muutama marjapensas ja villiintynyttä keltaista vadelmaa. Vadelma oli niin pusikoitunut ettei sitä päässyt ekana vuonna edes kunnolla keräämään. Marjapensaat olivat olleet vuosikaudet leikkaamatta ja hoitamatta. Nyt niitä leikataan vähän joka vuosi ja vadelmat on istutettu uusiksi. Omenapuu on jätetty köynnöstueksi humalalle, osa nurmesta on laitettu uusiksi ja sinne on istutettu neljä uutta omenapuuta. Kaikki tämä on tehty pikku hiljaa aina sen mukaan mikä on tuntunut oikealta ratkaisulta ja voimien mukaan.

 Omenapuun takana näkyvä joutomaa on ollut miehen käsittelyssä. Ensin siihen tehtiin ruohonleikkurin mentävä koealue jota leikattiin  leikkurilla. Katsottiin mitä kasvit tykkää ja mitä kasvaa tilalle. Nyt koko alue on leikattu ruohonleikkurilla kerran. Vielä pari kesää ja siinä on jo ihan mukava nurmi. Ei mikään paraatinurmikko, mutta sellainen hyvä maalaisheinä. Siis jos hyvin käy.

Tämä nurmialua on raivattu samalla tyylillä joutomaasta. Sitä alettiin vaan leikkaamaan säännöllisesti ruohonleikkurilla ja nyt siinä kasvaa hyvä nurmikko. Verkon sisällä oleva puu on tammenalku.

 Tuon uuden nurmialueen ja näiden koivujen väliin jää yksijoutomaa joka on tarkoitus saattaa nurmelle kaivinkoneen voimin. Se on niin epätasaista ettei leikkurilla ole sinne asiaa. Samalla saadaan kaivettua pajut pois juurineen ja levitettyä siihen lisää maata. Koivuriviä olen jo jatkanut koivuntaimilla. Rivin taakse on suunniteltu perinteistä kiviaitaa. Sen rakentamista jouduttaneen odottelemaan muutama vuosi. Ja se taas johtuu siitä, että silloin on mahdollisuus saada ilmaiset kivet tänne rakennettavan vesi- ja viemäriverkoston tieltä. Kallioisena seutuna kivijätettä tulee olemaan ihan ongelmaksi asti ja kaikki sijoituspaikat tullaan kuulemma ottamaan huomioon.

Rämettynyttä nurmikko meillä on kunnostettu kalkilla ja leikkaamisella. Pahimmat kohdat vedettiin jyrsimellä mullalle ja laitettiin uudelle siemenelle. Nokkonen ja sammal on tehokkaasti hävinnyt tuolla konstilla. Toki sitä sammalta on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Muuta rikkaa ja apilaa seassa on vielä paljon, voikukkaa ihan ongelmaksi asti vaikka sitäkin hävitetään tehokkasti kitkemällä. Toisaalta se ei haittaa, toisalta haittaa. Voimia ei kuitenkaan ole lähteä uusimaan koko nurmialuetta jota on useampi tuhat neliötä.

Kukkapenkkejä olen laitellut uusiksi pikkuhiljaa. Rikkoja kitken ja reunat pysyy kurissa kanttaamalla. Talon edustan kukkapenkki on vielä tekemättä uusiksi, mutta senkin saa hoitaa kaivinkone.

Vielä on siis paljon tekemättä.

Tekemiseen on minusta meidän pihan kohdalla pätenyt se, että on rauhassa miettinyt mitä haluaa. Jos on aikaa niin kannattaa asua ainakin yksi kesä ja miettiä missä on toimivat paikat grilleille ynnä muille. Minä haaveilen aina kiinteästä grillikatoksesta mutta mies palauttaa maan pinnalle ja niin meillä on sitten vaan se siirrettävä kaasugrilli. Pihakalusteille ei ole tehty terasseja ja patioita koska ne eivät oikein kuulu tällaisen pihaan. Pihapiirin maalaismaisuus on yritetty säilyttää niin hyvin kuin osaamme.

Ja kaikkea joutomaata ei kannata hävittää. Navetan takunen pysynee meillä aina joutomaana. Se on se paikka jonne viedään rikkaruohot, syksyn lehdet ja ylös kaivetut ylimääräiset maat. Ovat siellä näppärästi pois silmistä ja omassa rauhassa.

Osa 2. tulee kertomaan eräästä puunhalaajasta.