Retuperällä

Kuten muissakin blogikodeissa, on meilläkin kesäkoti. Sellainen retuperän kesäkoti jossa kaikki on vähän vinksin ja vonksin. Helteellä oltiin kaikki aika ulkona ja nyt kun sataa ollaan kaikki aika sisällä. Sotkua syntyy mutta ketään ei huvita/kiinnosta/ inspiroi/ tai jaksatuta siivota. Senpä takia kotona alkaa näyttää tältä:

Gerbiilinelikon viimeinen jätti tämän maailman torstaina. Terraario matkasi heti uuteen kotiin ja siihen homma sitten jäikin. Arkun sain sentään siirrettyä irti seinästä imurointia varten ja imurin salin oven suulle. Jonkun jäätelökuppi nököttää sievästi arkulta. Tuskin on ilmestynyt siihen tänään.

 Uups, tämäkö noloa? Elektroniikkasenkin päällä olevat ruusut ovat vissiin viime vuosisadalta. Ihan ehdottoman kauniit noin kuulkaas joten antaa olla siinä. Nalle on ihan yhtä allapäin kuin ruusut. Ja lampun varjostin samaan kaavaan vinossa ja verhotamppi roikkuu muuten vaan rumasti.

 No niin, nyt voitte lopettaa kauhistelut ja ihastella uusinta asetelmaa jonka väsäsin äkisti äidin juhliin. Älkääkä kysykö mitä nuo rautapallot ovat, en tiedä.

 Hämmästyttävää miten sohva voi olla tuon näköinen vaikka kaikki on aina ulkona. Kaapon uusimman pehmolelun riekaleet on pitkin lattiaa ja rahia, tyynyt pitäisi olla jämptissä rivissä sohvalla. Paino sanalla pitäisi.

 Palataan vielä edelliseen jottei epätoivo valtaa mieltä tämän enempää. Ruskeat lasipullot ovat kauniita, eikö.

 Ja lopullinen kuolinisku siistille kodille. Singerin pöytäliina on rutussa lattialla lattialistaan tutustumassa. Toivottavasti eivät ihan kaveeraamaan ala. Keinutuolin matto ei pysy ikinä paikoillaan koska Otto-kissa valtaa sen aina nukkumapaikakseen. Ensin haalitaan matto mahdollisimman ruttuun ja sitten asetellaan notkea kissanvartalo ruttujen mukaisesti keinutuolille. Otetaan muutaman tunnin nokoset.

Sellainen kesäkoti meillä. Yleiskuvaa en kehdannut edes ottaa.