Muuttuva maisema

Huomenna on pihan syreeneiden kohtalon hetket. Kaivinkoneen pitäisi tulla aamutuimaan kaivamaan ne ylös ja kokeilla siirtoa toiseen paikkaan. Jotta koneen olisi helpompi ja nopeampi työskennellä, saivat puskat jo vähän esimakua tulevasta.

Ensin talon vierustoilla näytti tältä:

 Paria tuntia myöhemmin ja tällä hetkellä näyttää tältä:

Talo näyttää ihan ränsistyneeltä ilman syreenejä!

Ehkä se antaa nyt lisää voimia jatkaa raappaus- ja maalausurakkaa eteenpäin.

 Tämäkin urakka niin monen muun lisäksi laajeni hieman. Mies päätti kaataa samantein pari koivua pois koneen tieltä.  Koivuilla on ollut kaatotuomio jo monta vuotta joten ne eivät minua harmittaneet. Kasvoivat muutenkin turhan lähellä taloa ja huonossa paikassa.

 Kaato oli niin mielenkiintoista, että sitä seurasi niin Kaapo kuin pojatkin. Pieni lisämauste hommaan saatiin kun kaatokiilasta lensi metallinpala miehen jalkaan. Kamalasti verta ja lääkärissä tuomio laskimon repeämä.
Kaikkea sitä sattuukin.

 Koivu kuitenkin kaatui, ja juuri sinne minne pitikin, saunan ja sähkölinjan väliin.

 Talon pohjoispääty näyttää nyt ihan kaljulta. Mutta parempi ilman liian lähellä olevaa kaiken roskaavaa koivua. Laajennusosa sai jo kulmalistat yllensä, mutta ikkunoista listat vielä puuttuu. Tuohon pieneen ikkunaan pitää vielä pohtia millaiset laitetaan jotta olisivat kuten isompien ikkunoiden listat, mutta silti pieneen ikkunaan sopivat. Vanhat seinät saa maalin sitten joskus...

Koivuista ja syreeneistä tuli niin paljon oksiaa, että nyt haluan hakea vuokraamosta oksasilppurin lainaksi. Hyvälle katteelle on aina tarvetta.