Omaa aikaa äidille.

Tänään päätin käyttää kuopuksen kerhoajan ruokakauppaan ja pariin kirppariin. Ensin heitin sängynpohjalle unohtuneen teinin kouluun ja sitten täysillä kohti kaupunkia. Nopeasti ja tehokkaasti Prisma läpi ja kirppareille. Miten paljon nopeammin kaikki sujuukin kun ei tarvitse aina pysähtyessä irrotella tai kiinnitellä kenenkään turvavöitä.Kierrätyskeskuksen saldo oli ei yhtään mitään, mutta kirpparilla onnisti. Löysin näin hieneon vanhan ja toimivan laivan. Kaikki osat tallessa ja tosiaan ei mitään vikaa. Kuopus innostui heti leikkimään laivalla kun hain kerhosta kotiin. Saunaleluksi porsaiden karsinaan tämän ostin, mutta ei sitä kuulemma saa saunaan viedä.

Tämä vekotin löytyi jo viikonloppuna kun iskä oli mukana kirpparilla. Silloin voi onnistaa saada tämmöinen. Pitää ihan hirveää meteliä, eskarilainen tykkää. Näitä olen ennenkin nähnyt myytävänä, mutta nyt hinta oli vain muutaman euron joten saakoon poika robottinsa.

Kesäksi löytyi jotain kivaa. Entiset muovituolit ovatkin jo hajonneet kovassa käytössä ja uusia tarvittiin. Nämä tuntuvat riittävän tukevilta kestämään edes yhden kesän poikien touhuissa. Näitä on siis kaksi samanlaista vaikka kuvasin vain toisen.

Tässä eräänä päivänä teiniprinsessa tuli hönkimään niskaan kuin yleinen syyttäjä. Missä on hänen Bernard ja Bianca-filminsä???? Minä vastasin, että uudessa kodissa sillä se on jo aikoinaan laitettu kirpparille myytäväksi. No siitähän se huuto syntyi. Lupasin ostaa uuden kunhan tulee kaupassa vastaan. No eihän kaupoissa mitään ole joulun jälkeen muuta kuin tyhjiä hyllyjä tai roinaa jota kukaan ei halua. Saatikka että mistään nyt löytyisi teinille yksi lastenfilmi. No miten sattuikaan tänään, siellähän se oli kirpparilla, vanha VHS-nauha. Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Vieläpä ihan järkyttävään hintaan! Peräti 0,50e. Tämä äiti lopetti samantien DVD:n etsinnät ja osti filmin. Kaikki tyytyväisiä, ja pikkuveljet jo katsoivat kyseisen Pelastuspartion.

Pelastuspartio on aika nostalginen lastenelokuva, sillä muistan käyneeni katsomassa sen elokuvissa lapsena. Niitä harvoja kertoja kun sinne pääsin. Alkuperäinen ilmestymisvuosi onkin 1977. Eipä ole elokuva menettänyt tenhoaan vieläkään. Taisi äitikin katsoa elokuvan taas kerran ihan mielellään. Että niihän se taas meni, äidin oma aika lasten iloksi!