AARRRRGGGGGH!

Tällaisia maanantai päiviä ei kiitos yhtään lisää. Muuten vietän loppuviikon peiton alla. No ei sen kummempaa herätessä kuin Kaapon puklut lattialla. Herra koiranen oli päässyt roskiksen kimppuun ja pohjattomana ahmattina luuli muovipakkaustenkin olevan syötäviä. No ei kun siivoamaan.

Eskarilaisella vauhti päällä, sai pitää eskarista vapaata ensimmäisen toimintaterapiapäivän takia. Tuntia ennen lähtöä tajuan, ettei jääkaapissa ole pojille lounasta. Ei kun pakkasesta pasteijoita uuniin. Valmistuivat kun pojilla jo haalarit päällä, pasteijat mukaan autoon. Päästään terveyskeskukseen minuutin etuajassa. Jätän kuopuksen autoon rusina-askin kanssa ja kiikutan eskarilaisen toimintaterapeutin ovelle. Tulee aikamme, annan pojan soittaa kelloa. Ei näy ketään. Menee viisi minuuttia ja lapsi alkaa hermostua kun ei siedä odottamista.

Jätetään lapsen vaatteet siihen naulakolle ja kipaistaan yläkertaan infotiskille. Ai juu, he eivät siitä näe toimintaterapeutin tietoja. No ei kun hakemaan pikkuveli autosta ja takaisin alakertaan odottamaan. Infotiskin avulias täti saa meidät portaissa kiinni ja sanovat että nyt meni läpi. Meidän lapsen nimellä ei yhtään varausta. Toimintaterapeutti ei vastaa puhelimeen eikä ole huoneessaan. Siis täysi hukkareissu ja tuloksena yksi erittäin reagoiva eskarilainen. Kauppaankin pitäisi vielä mennä.

Kaupassa kaikki sujuu hyvin kun lahjon karkkiaskilla. Tullaan kotiin ja verovirasto on muistanut meitä, tai tarkemmin miestäni. No kivaa, tarvitsevat nyt tarkemman selityksen miten meiltä ei kulje busseja ja miten meiltä on yli 3km matkaa lähimmälle bussipysäkille. Miehen työaikakin kiinnostaa. Tässä nyt ihan oikeasti mietin että pitääkö pyytää bussifirmoista todistukset ettei täältä kulje busseja. Liitteeksi sitten kaavio ja kartta lähimmästä pysäkistä joka on 12 kilometrin päässä. Firmasta todistus miehen työajaoista. Ihan oikeesti, eikö siellä verovirastossa uskota ihmisen sanaa ja TIEDETÄ ettei muillakaan täällä kylällä asuvilla ole bussikyytejä.

Nyt hermoja rauhoittakseni lähden aittaan laskemaan peilioviamme ja kuvaamaan huutista varten kalusteita navettaan josta pimahti jouluna sähköt. Hellurei vaan!

p.s. Kaapo sai joululahjaksi näin komean luun. Se on jo syöty ja siksi kiinnostaa nyt kaikki muu "syötävä". Pitää ostaa näitä tusina varastoon.