Kotikylältä kirkolle.

Siitä se lähtee, aamusumuinen tie kotikylästä kirkolle. Iloksenne kuvasin koko reitin. Matka sivistyksen pariin voi alkaa, tervetuloa kyytiin.
Parin mutkan, kallioleikkauksen ja peltoserpentiinin jälkeen saavutaan tiukan mutkan jälkeen tähän, joelle. Joki yhdistää kaksi matkan ensimmäistä järveä toisiinsa.

Toisella puolen tietä näkymät ovat aika henkeäsalpaavat.

Kaunista, mutta jatketaan silti matkaa.

Taloja matkan varrelle osuu muutama, mutkia sitäkin enemmän. Suoraa kohtaa ja kunnon ohituspaikkaa tästä tiestä saa hakea.

No järvikin pilkottaa taas pellon kohdalla puiden välistä.

Sitten pieni nousu,

ja tiukka kaarros oikealle. Tyypillistä tällä osuudella. Toiset tykkäävät ajella nämä mutkat suoriksi kesät talvet, itse luotan sopivaan tilannenopeuteen, mikä tarkoittaa hillittyä ajamista talvella ja kesällä hiukan vapaampaa.

Vielä viimeinen suora.

Pari nousua ja lasten riemunkiljahdusta kun ottaa mahanpohjasta, mäki alas,

ja saavutaan tänne, myllyn mutkaan.

Mylly se siellä elää hiljaiseloaan, yhdistäen matkan toisen ja kolmannen järven toisiinsa.

Tässä virtaa aina vesi, kovien pakkasien jälkeen virta saa jääkannen päälleen,

mutta pysyy silti sulana ympäri vuoden. Tällä kohtaa olen nähnyt ensimmäistä kertaa elämässäni luonnonvaraisen saukon ja haikaran.

Tässä ensimmäinen merkki saapumisesta sivistyksen pariin, neljänkympin rajoitus ja heti kohta alkavat katuvalot.

Ja siellähän se kirkonkylä siintää, sumuisen neljännen järven takana.

On se niin kivaa asua täällä maalla. Tänään pätkii sähköt oikein urakalla. No nyt on toistaiseksi sähköt, mutta ei tule vettä. Odotellaan miestä töistä kotiin katsomaan missä mättää. Toivottavasti ei ole kaivon vesipumppu hajonnut. En minä vaan silti vaihtaisi näitä maisemia kunnallistekniikkaan ja taatusti toimiviin sähköihin tuolla kirkonkylässä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!