Vihdoinkin tyyntä

Puutarhassa on ollut eräs työ joka on odottanut sopivan tyyntä säätä. Sellainen hetki koitti eilen illalla. Sitä varten hain navetasta metrisen pinon vanhoja sanomalehtiä ja lähdin uuden kasvihuoneen viereen töihin. 

Edessä oli uuden istutusalueen tekoa. Olin jo aiemmin vienyt alueelle kanttausjätettä. Peitin jätteen tuhdilla kerroksella sanomalehteä. Lehtien tulisi pitää ainakin pari vuotta maasta mahdollisesti nousevat rikat kurissa. Sen jälkeen uskoisin suurimman osan rikoista näivettyneen. Sanomalehtien päälle kuskasin multaa jota tilasin joitain viikkoja sitten.

Sanomalehteä kului. Tähän olisi käynyt myös pahvi, mutta nyt sattui olemaan jemmassa lehtiä. Peitin lehtiä vielä vanhalla pussilakanalla jotta pysyisivät mullan alla paremmin paikoillaan.

Eilisen työ oli tehdä paikka suurelle padalle. Lopulta paikka löytyi ihan läheltä kasvihuonetta, kivirivin päädystä josta ikäänkuin puuttuu yksi kivi. Tein padalle korokkeen betonikivistä, samoista joita on kasvihuoneen lattiassa. Tulipa hyvä tunne kun sai vihdoinkin valmista aikaiseksi ja padalle sopivan paikan.

Mullan kärräys jäi kesken sillä nukkuakin pitää. Sain kuitenkin kaikki sanomalehdet piiloon mullan alle, se oli illan tavoite. Ja tyyni sää kesti koko työn ajan, yksikään sanomalehti ei karannut. Mies auttoi ja toi lisää suuria kiviä jotta multa pysyy omalla alueellaan.

Oikealla puolella näkyy viime vuonna valmistunut pionipenkki. Tälle uudellekin alueelle tekisi mieli laittaa pioneja mutta mitä lajiketta, siinäpä pulma. Viime vuonna tehdyn alueen pionit ovat valkoisia, tuohon uudelle voisi tulla jotain muuta väriä. Kivimuurin taakse suunnittelin pensaita kuten koivuangervoa, se ei ilmeisesti tee kovin paljoa juurivesoja joten ei tarvitsisi pelätä sen karkaamista muurin väärälle puolelle. Mietin myös pallohortensiaa, sitä voisi löytyä omasta takaa. Sille paikka saattaa kuitenkin olla liian savinen vaikka suunnitelmissa on kunnon kohopenkki.

Sunnuntaina veimme navetasta kaksi pakettiautollista metalliromua keräyslavalle. Samalla pelastin lavalta vanhan rautapadan. Ja parasta oli, että padassa oli iso reikä pohjassa, sillä juuri sellaista kaipasin. Käenkaalit kasvoivat ennen kattilassa eikä siinä ollut reikää pohjassa. Käenkaalit lilluivat vedessä kun liika vesi ei päässyt poistumaan. Nyt on reikä eikä vesi seiso. Säästyin myös kattilan pilaamiselta kun siihen ei tarvinnut tehdä pohjareikiä.

Pitkän käytävän kivituhka on painunut sateissa. Säkin pohjalla on vielä pari kottikärryllistä kivituhkaa. Levitän ne vielä käytävälle ja sitten teen lopullisen tasoituksen. Sitten on vielä puolitoista suursäkkiä multaa kärrättävänä. Ei lopu työt juhannuksena. Oikealla, harmaan pressun alla oleva alue jää ensi kesään, saa muhia oikein hyvin. Tänä vuonna valmistuvissa alueissa on ihan riittävästi kasvittamista.