Räjähdys

Puutarhassa on tapahtunut kaikenlaisen kasvun räjähdys. Jos nokkosen alku oli pari päivää sitten kahden sentin mittainen, on se tänään kymmensenttinen. Kosteus ja lämpö saavat kasvun karkaamaan käsistä. Monessa pionissa on todella korkeat varret, marhanliljat kurottelevat kohti kuuta ja jalokärhöissä on jo jopa nuppuja. 

Siirsin valkoisen lehtoängelmän viime kesänä ja taisi tykästyä uuteen paikkaansa. Ängelmän kukkien vasemmalla puolella näkyy kolme marhanliljan vartta. Melkoisen tanakat ja korkeat tänä vuonna.

Kasvu on kaikkialla rehevää. Kuvan keskellä oleva suuri vihreä pehko on kaukasiankirahvinkukka. Siitä on kasvanut muhkea pehko. Tänä keväänä havaitsin ensi kertaa sen siementaimia. otin niitä muutaman talteen josko kokeilisin kasvia muuallekin ja muutaman taimen voisi laittaa jakoon.

Perinteiset keltaiset kullerot jo lopetettelevat kukintaansa kun taas 'Alabaster' vasta aloittelee. Tämä kärsi hiukan viime kesän kuivasta jaksosta. En ole keksinyt kulleroille sopivan kosteaa paikkaa joten joutuvat kärvistelemään kesästä toisen liian kuivissa olosuhteissa.

Puutarhan vanha asukas, japanin esikko kukkii. Tämän siementaimia otin myös talteen, kasvoivat liian lähellä neilikkaruusua. Nyt pitäisi miettiä taimille uusi hyvä paikka.

Syksyllä ostin valkoisen japaninesikon ja se selvisi hengissä talvesta. Kaunis se on tämäkin. Ensin luulin, etteivät kukat nouse ylös varren päähän mutta ilmeisesti nousu on hitaampaa kuin punaisella japaninesikolla.

Iiris 'Red Zinger' on yhtä dramaattinen joka vuosi. Kukka ilmestyi kuin tyhjästä, vannon, etten nähnyt tässä nuppuja muutama päivä sitten ja nyt on ensimmäinen kukka ayki.

Hempeään kuvaan on hyvä päättää. Nimetön pioni kukkii uskollisesti joka vuosi kahdella tai kolmella kukalla. Voi olla, että viereinen hevoskastanja vie voiman ja valon. Siirtää en uskalla ettei käy huonosti ja pioni häviä. Ennemmin kolme kukkaa kun ei yhtään kukkaa.

Nyt lähden kitkemään, nokkoset ja puolimetriset juolavehnät pois kipinkapin.