Heinäkuun viimeisiä viedään

Heinäkuu lähenee loppuaan. Kesäloma on ohi yhtäaikaa helteiden kanssa. Puutarha kellastuu kuivuuttaan. Siitä huolimatta kukkivaa on paljon.

 Valkoinen ruusunätkelmä on hyvä pari tummalle happomarjalle. Tänä vuonna ruusunätkelmä on kasvanut ennätyspituuteen. Puutarhan toinen valkoinen nätkelmä huitelee jo yli kahdessa metrissä rusokirsikan latvaa hipoen. Kuvan nätkelmä ei ole kuin puolitoistametrinen.

 Nimetön, Virosta tuotu laukka on lempikasvejani. Ja erityisesti tästä näkymästä tykkään. Laukan takana Arvilan alkuperäinen maksaruoho ja sen takana ilmasipuli. Syksymmällä aion siirtää laukkaa rinnepuutarhan sillä se kaipaa jakamista ja tuntuu kestävän hyvin kuivuutta.

 Kasvimaalla on paljon pioniunikoita, en raaski kitkeä niitä pois. Tämä valkoinen on huippuhieno, kuin lumipallo.

 Vaaleanpunainen, yksinkertainen rohtosuopayrtti ei piittaa vaikka vettä ei ole tullut viikkoihin. Tätä ei ole edes kasteltu.

 Itse siemenestä kasvatettu törmäkukka avasi ensimmäiset kukkansa. Jotenkin näihin itse kasvatettuihin tulee suhde ihan erilailla kuin kaupasta hankittuihin taimiin.

 Keltainen ei ole suosikkivärini puutarhassa. Ehkä siksi, että se on mielestäni vaikea väri. Mihin näin räikeää voi yhdistää? Senpä takia tämä keltainen tiikerililja ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa paikkaansa.

Hain keväällä taimia toisen kasviharrastajan pihasta. Sain kaupanpäälle päivänliljaa jonka myyjä sanoi olevan valkoinen. Joko minä olen värisokea tai sitten myyjä erehtyi sillä minusta tuo on melkoisen keltainen. En minä tätä kuitenkaan hävitä, paikka saattaa vaihtua sillä nykyinen paikka ei ehkä ole keltaiselle värille hyvä.

Mukavaa viikkoa niille jotka vielä lomailevat sekä meille jotka palaamme lomalta töihimme.