Kevään merkit

Tänään tajusin ettei huhtikuun alkuun ole aikaa kuin himpun verran yli kolme kuukautta. Maaliskuu koittaa jo parin kuukauden päästä. Nila Lappalainen etelässä-blogista haastoi mukaan kertomaan viidestä minulle tärkeimmästä kevään merkistä huhtikuussa. Kiitos Nila haasteesta.

Ensin ajattelin ettei huhtikuusta ole vielä mitään kerrottavaa. Kuvia selatessa huomasin, hei, huhtikuuhan on jo oikein hyvä kevätkuukausi.

 Huhtikuussa maasta kohoaa ensimmäiset piipot, rohkeimmat jo maaliskuun puolella. Tänä keväänä sain ihmetellä pyykkikallion istutuksesta esiin nousevia vihreitä lehtiä. Kävi ilmi, että lehdet kuuluivat kevätlumipisaralle Leuconum vernum jota en muistanut edes istuttaneeni.  Taisivat tulla kylkiäisinä Virosta, siksi unohtivat. Ei suinkaan siksi, että Viron Türista tulee hankittua taimia enemmän kuin riittävästi.

 Huhtikuussa sisätilat eivät jää ilman kasvun ihmeitä. Salin etelänpuoleisen ikkunan edus täyttyy tomaateista joka vuosi. Niitä kasvatetaan omaksi ja läheisten iloksi reilummalla kädellä.

 Huhtikuussa pääsee tervehtimään kevään ensimmäisiä pörriäisiä. Tämä kohmeinen kimalainen innostui kauniin kevätpäivän krookuksista. Kimalaiset ja krookukset, ne kuuluvat kevään ensi merkkeihin.

 Huhtikuussa, joka ikinen vuosi tulee talvi hetkeksi takaisin. Onhan silloin toki kaunista mutta puutarhuriin saattaa silloin iskeä epätoivo, voi ei, vieläkö tätä valkoista ainetta riittää. Onneksi valkeus kestää vain päivän tai pari.

Kissaihmisen kevät ei tule ilman kevään kellijöitä. Kissat rakastavat lämpöä ja aurinkoa. Keväällä turkkiä lämmitellään auringon ensi säteissä ja nurmikolla kellitään ihan vain siitä riemusta että on kevät. Tässä mallia näyttää Alma.

Nyt on kiertänyt blogeissa niin paljon kesäkuvien haasteita että en osaa enää sanoa missä tätä ei olisi ollut. Niinpä haastan yleisesti puutarhoistaan bloggaavat kertomaan huhtikuisistaan kevään merkeistä, tai maaliskuisista tai toukokuisista, kevätkuukausiahan nekin ovet.