Unohtuneita ja anteeksipyyntö naapureille

Syksyn verkkohässäkässä muutama taimi jäi suojaamatta. Ja senhän tietää miten käy. Jänikset tulivat ja söivät heti kun lumi suli kasvien ympäriltä. Tein hädissäni kierroksen navetassa, vieläkö löytyisi jotain suojaa taimien päälle lisävahinkojen estämiseksi.

 Tämän japaninruusukvittenin olen kasvattanut ihan itse siemenestä. Taimi oli jäänyt jänöiltä huomaamatta ja on syömätön. Siunattu harrastukseni verhoilu pelasti taimen. Löysin metallin kierrätykseen menevästä laatikosta sinne viemäni tuolien jouset. Otin ne saman tein hyötykäyttöön, yksi kvittenille, yksi laavapihlajalle ja kaksi pienille hortensioille. Miksi ihmeessä en heti tajunnut näitä?

 Anteeksi naapurit. Eihän nämä oranssit muovilaatikot ole mikään mieltä ylentävä näky kun kuljette pihan ohi. Mutta hätätapauksessa kaikki on sallittua. Tässä kasvaa toinen ruusukvitteni, sen unohdin tyystin syksyllä ja nyt se oli syöty pienille tapeille. Toivottavasti selviää. Viereisen verkon sisällä kasvaa jalava, sekin jänisten suurta herkkua.

 Iloisiakin yllätyksiä oli. Herkäksi sanottu tummalehtinen maksaruoho "Bertram Andersson" ponnistaa jo uusia alkuja. Tänään vien tuohon suojan päälle jotta ei kärsi kevään vaihtelevista säistä.

 Siinä pihalla touhutessani en ensin uskonut että korvani kuulevat oikein, mutta uskottava se oli. Pellon yli lensi kevään ensimmäinen joutsenpari torviaan töräytellen.

Ja toinen varma kevään merkki, lumikellot. Sieltä ne maasta ponnistaa, melkein lumen ja jään keskeltä. Kaksi tupasta löysin, joka keväinen odotettu ihme.