Vilja-aitasta museoksi

Aittaan tuleva museo pääsi tänään hyvään vauhtiin kun sain siirrettyä matot pois tulevasta museohuoneesta. Ensin piti toki päättää mistä aitasta tulee seuraava mattoaitta. Kun päätös oli tehty tarvitsin miehen apua matto-orsien kiinnitykseen. Orret ovat yläaitoista josta ne otettiin pois nimenomaan mattoja varten. Orsien kiinnittämisen jälkeen siivosin aitat.

Matot saivat uuden huoneen pienemmästä vilja-aitasta eli ala-aittojen keskihuoneesta, siitä jossa on suurimmat lattialankut joita olen eläissäni nähnyt. Ovat miltei puoli metriä leveitä.

 Matoille tuli myös enemmän tilaa, vasemmalla kapeat matot, oikealla orrella leveitä ja kapeita mattoja. Olin ajatellut samalla karsia mattojamme, mutta lopulta en raaskinut laittaa mitään pois. Nyt kun aitta otetaan käyttöön on matoille enemmän tarvetta. Vain yhden ison tummanruskean karvalankamaton vien kierrätykseen.

 Matot olisivat niin kauniita sellaisenaan orsilla roikkumassa, mutta totuus on se että parempi suojata matot aittojen pölyltä. Niinpä mattojen päällä on aina suoja. Vanhoja lakanoita ja verhoja.

Museo tulee tähän, kaikkein suurimpaan ala-aittaan. Seinillä kulkevat pystyurat kertovat aitan entisestä elämästä vilja-aittana. Urissa meni seinästä seinään lankut joiden myötä viljalle tuli laarit. Tässä aitassa laarit ovat olleet todella suuret. Ensi viikonloppuna on tarkoitus tuoda aittaan ensimmäiset museoesineet, kalusteita ja muuta mitä olen sinne ajatellut. Toukokuussa museoon on tulossa koeyleisö ja siihen mennessä pitäisi olla valmista. Vappuna voisi pitää kotimuseomme avajaiset.