Elonmerkkejä

Sisäpäivä tuli tästäkin päivästä. Aurinko paistaa hetkittäin mutta toisena hetkenä tulee vettä kaatamalla. Yhden aurinkohetken aikana ehdin vähän kuvata kukkapenkkien aarteita.

 Kurjenmiekka "Katherine Hodgkin" on tullut kukkaan ihan vaivihkaa. Ilokseni huomasin, että vierelle nousee kovaa vauhtia kirjopikarililjoja. Molemmat vasta viime vuonna istutettuja joten ilo talven yli selviämisestä on suuri.

 Kurjenmiekkojen viereen on kasvamassa jättimäisiä krookuksia. Lajikkeesta en osaa sanoa mitään. Vasemmassa reunassa näkyvä vihreä on esikon lehtiruusuke, ostin viime vuonna aika ärtsyn liilan, saapa nähdä kaduttaako väri nyt.

 Yksi ja ainoa keisaripikarililja nostaa päätään arboretumissa. Toisesta ei näy mitään kuten ei luumulehdonkaan keisareista. Jotain pientä näkyy tulevan keisarin juurella, ei kannata kitkeä vielä pois jos osoittautuukin perennaksi.

 Mutta tämä se vasta on iloinen yllätys. Ostin viime vuonna Türin kukkamarkkinoilta kolme vähän erikoisempaa kurjenmiekkaa. Ja ainakin kahdessa niistä näkyy pieni alku. Kaksi kolmesta on paljon meidän savimaassa.

 Ajattelin oikaista arboretumista luumulehtoon navetan takaa. Voi jestas mikä määrä menneiden sukupolvien roskaa on tullut taas esiin. Kunhan on kuivempaa niin ei auta muu kuin siivota pois. Kymmenen vuotta näitä roskaläjiä on siivottu ja aina niitä paljastuu jostain kohtaa lisää.

 Rosariumin ruusutilanne on aika lohduton. Kaikki pimpinella-suvun ruusut on hengissä, mutta kolme muuta taitaa olla mennyttä. Olivat kotimaisuudesta ja omajuurisuudesta huolimatta liian keveitä kovaan talveen. Rahallinen tappio ei ole suuri aletaimien kanssa mutta harmittaa silti. Jotain on kuitenkin selvinnyt, siskolta tuodut pienet akileijan taimet voivat kaikki hyvin. Näihin taisi tulla sellainen myssymäinen kerrottu vaaleanpunainen kukka.

 Rohkea rokan syö, tai ehkäpä hyvin varhaista sipulia. Laitoin Lidlin sipulinsiemenet eilen multaan. Tämä laatikko on lämmin, aurinko paistaa siihen koko päivän ja risuaita suojaa tuulilta. Lisäsuojana on kaksinkertainen harso. Siemenpussin mukaan pitäsi kestää pientä pakkastakin.

 Ehdin jo ajatella että viime kesänä hankitut kiurunkannukset ovat mennyttä. Ystävän pihasta ostetussa ei näy mitään, mutta tämä Türista tuotu safiirinsininen kiurunkannus on kuin onkin hengissä. Heiveröistä kasvua pukkaa ihan selvästi. Viereen istutetusta keltavuokossa ei sen sijaan ole elonmerkkejä.

 Etupihalta lähdin, kiersin navetan takaa luumulehtoon ja sieltä kiurunkannuksen kautta saunan nurkalle. Nurkalla odotti vuoripioni. Taimen hankin viime vuonna Lidlistä. Arka kasvi mutta ilmeisesti paikka päärynäpuun alla on hyvä. Laskin tuosta peräti kahdeksan nousevaa vartta.

Loppuun ihan kamalan epätarkka kuva, mutta kyllä siitä ilmi että ruusuherukkakin on hengissä. Taimi on saatu viime vuonna puutarha Tahvosilta. Tällekin oli vaatimuksena hyvä ja suojaisa paikka. Kasvaa saman päärynäpuun alla kuin vuoripionikin. Taivutin ruusuherukasta viime vuonna yhden oksan maata vasten ihan kokeeksi jospa se lähtisi juurtumaan. Vielä en uskaltanut kurkata koukun alle näkyykö juuria. Kiva olisi saada lisääntymään ihan omin voimin.
Nyt taidan kaivaa muutaman puutarhalehden esiin ja nauttia sohvalla viltin alla sadesäästä.