Olipa kerran

Olipa kerran tammikuu, ei niin kauan sitten, mutta ei ihan eilenkään, joskus vuonna 2015.

Silloin oli koira ja lumi. Hyvin yhteensopiva pari. Tammikuussa koira oli vain lainassa, heinäkuussa muutti vuodeksi vieraaksi.

 Olipa kerran valaisin kirpputorilla, joskus helmikuussa 2015. Juuri sellainen jota oltiin etsitty Arvilan eteiseen. Suorastaan täydellinen, eikä vain hintansa puolesta.

Olipa kerran pieni tyttärenpoika, sellainen pieni mummin mussukka. Pääsi kylään ja lumitöihin. Siinä ihmeteltiin maaliskuussa mikä onkaan tämä punainen vekotin.

 Olipa kerran huhtikuu, oikea onnen kuukausi. Huhtikuussa tehtiin pihatöitä ja löydettiin maasta täysin ehjä lasivati, kaunis harmaa ja ihan ehjä. Ihan kuin sadusta.

 Olipa kerran puutarhakalusto joka etsi uutta kotia. Arvilan väellä kävi tuuri ja sai ostaa kaluston omakseen. Kesän sää ei oikein suosinut siinä istumista mutta kyllä sitä käytettiin. Ja olipa kerran tilaisuus ottaa nokoset keinussa. Taisi olla toukokuussa 2015. Silloin kun Alma sai ensimmäiset pennut. Kolme maailman suloisinta palleroa.

 Arvilan aitta sai korjaustuomion kesäkuussa 2015. Olipa siinä kerrassaan kunnostettavaa.

 Olipa kerran heinäkuu. Ei yhtään hellepäivää, hädin tuskin edes aurinkoa. Vuosi oli silloin 2015. Miesmuistiin surkein heinäkuu. Ei siitä sen enempää.

 Surkeasta heinäkuusta huolimatta oman maan satoa saatiin elokuussa jo ihan kiitettävästi. Sipuleita on näin joulukuussa enää kymmenisen syömättä, valkosipulikorissakin häämöttää pohja. Sadonkorjuulle jäi aikaa, alkoi vuoden vuorotteluvapaa.

Olipa kerran syyskuu jossa ihailtiin melkein valmista aittaa. Ihan muutama pieni homma jäi seuraavalle vuodelle, ikkunat ja viimeistelyjä. Ikkunat ehti tälle vuodelle, joululahjaksi. Mutta niin että saan tehdä ne itse loppuun kuten toivoinkin.

 Olipa kerran pietarilainen kalusto joka etsi sekin uutta kotia. Sepäs sattui, syntymäpäivä on ihan kohta. Ja kun on allekirjoittaneesta kyse, on synttärilahja hieman persoonallinen. Se kun pitää itse kunnostaa. Lokakuu oli luopumista muutakin kuin menneestä kesästä. Alman pennut muuttivat uusiin koteihin. Niitä oli ihan yhtä ikävä kuin Iineksenkin pentuja.

 Marraskuussa syntymäpäivä oli ja meni. Puutarha valmistautui talveen kuten koko Arvilan väki. Kuivan lokakuun jälkeen saatiin sadettakin.

Joulukuu. Pienen mummin mussukan syntymäpäivä ja mummin tekemä Pingu-kakku. Joulu. Hyvää ruokaa, lahjoja, lomaa. Pieni retki Tallinnaan siskon ja siskon lasten kanssa, omia mukana kaksi. Vuoden viimeiselle päivälle raketteja, samaisten serkusten riemuksi.

Tervetuloa vuosi 2016. Toivottavasti olet yhtä hyvä kuin tämä yllä kerrattu vuosi.