lauantai 23. lokakuuta 2010

Vähempi parempi

Nyt kun alamme olla siinä pisteessä, että tuvan kalustusta voi miettiä tositarkoituksella, on aika käydä tavaran kimppuun. Tupaan tulee melko niukasti säilytystilaa ja sekin kaikki tulee olemaan vanhoissa epäkäytännöllisissä kalusteissa. En siis saa mitään upeita nykyaikaisia laatikkorivistöjä kaaosta selättämään. Toiveissa on tällä hetkellä lähinnä pari välihyllyä lisää ainakin kattiloille.

Muu tavara tulee menemään läpi tarkkaakin tarkemman seulan. Mitä ei ole nyt kolmeen kuukauteen tarvittu, ei sitä tulla tarvitsemaan jatkossakaan. Tämä siis miehen mielipide. Itse aion olla hiukan hellämielisempi ja sallia muutakin kuin minimalismia. Vaikka piparimuotteja tarvitaan vain pari kertaa vuodessa, ei niistä voi luopua, kuten ei jäätelömuoteista, kakkuvuuista tai seitsemästä erilaisesta desimitasta.
Ja sitten kun ei voi luopua, näyttää tältä:
Kaikki tavara käyttöastioita lukuunottamatta on nyt noissa laatikoissa. Ne pitäisi käydä läpi raakaten säästettävät toiseen pinoon ja toiseen kirpparille menevät.
Hirrrmuisen vaikeaa tulee olemaan.

Joku minimalismin itu minuun on kuitenkin tarttunut. Olen koko tämän vuoden käynyt muita kaappeja läpi ja valinnut tavaraa poistoon rankalla kädellä. Pätkääkään ei ole kaduttanut. Tuskin tulee koskaan käytettyä puseroa jota ei ole pitänyt viiteen vuoteen tai koriste-esinettä joka on maannut saman ajan perimmäisen kaapin perimmäisessä nurkassa.
Vielä kun saman raaskisi tehdä huonekalujen kanssa. Niihin mä olen kyllä rakastunut, eikä sellaisista henno luopua.

Pitäisi varmaan muuttaa 20 m2 torppaan.

Täältä romun keskeltä kuitenkin, aurinkoista viikonloppua!

11 kommenttia:

  1. Tuota kippoa ja kappoa kyllä kertyy ja joitakin juttuja ei tarvita kuin juhlapyhinä ja esim. rippi- ja ylioppilasjuhlissa. Koriste esineet vaihtuivat meillä miltei kokonan muutossa ja paljon meni silloin kirppikselle. Jaksuja järjestelyyn:)

    VastaaPoista
  2. Sama homma täälläkin :) Karsia pitäisi mutta mitä?! Pitäsi olla vain raaka ja laittaa menemään mutta... :) Mitähän jäisi jäljelle jos laittaisi Isännän asialle...!

    VastaaPoista
  3. Apuwa, kuulostaa haasteelliselta hommalta;-)ymmärrän täysin ton piparkakkumuottien yms. tarpeellisuuden mutta voi kuule, meidänkin keittiötavaroissa olisi karsittavaa vaikka kuinka.

    Miten ne toiset tulevat toimeen parilla lastalla, kauhalla,kattilalla-tyyliin? Hei kerro mullekin kun saat homman läpikäytyä, olis hauska kuulla kuinka monta kattilaa säilytät jne;-) mutta arvaa onko ne jäljellejääneet sitten ihana asetella niihin uusiin kaappeihin.. Hyviä viikonloppuja!

    VastaaPoista
  4. Moi

    Onnea karsintaa, ei ole helppoa ei!

    Tuosta talojutusta vielä- emme etsi myytävänä olevaa taloa vaan lähinnä kesäkotia/mökkiä/taloa vuokralle pidemmäksi aikaa. Siis kesäksi..Tai vuosivuokralle.
    Olen koko lapsuuteni viettänyt kesät teidän maisemissa ja olisi mukava että omat muksutkin saisivat nauttia samoista seuduista.
    Minä olin siellä jo silloin kun kylällä oli vielä kauppa, oi niitä aikoja!
    t.kesämökkiläinen

    VastaaPoista
  5. MaMMeli: No sehän se just on kun jotain ei tarvitse kuin kerran vuodessa, mutta silloin ovat tuikitärkeitä.

    Mari: Voisi tulla suru puseroon kun laittaisi isännän asialle :D

    Aamunkukka: Kattiloita ei lähde yhtään, niitä ei ole yhtään ylimääräistä. Päinvastoin, pitäisi ostaa pari lisää :)
    Muuta sitten riittää...
    Yritän raportoida sitten kun aloitan urakan.

    Anonyymi: Ok, tarkistin oikotien eikä siellä muuten enää ollut sitä myytävääkään taloa. Yhtään vuokrattavaa en tiedä, mutta voi niitä silti olla, kannattaa kysellä kyläyhdistykseltä. Minäkin muistan hämärästi kaupan sillä mökkeilimme itsekin täällä aikoinaan.

    VastaaPoista
  6. Tiedän tunteen siis tuon karsimisen. Mä olen harrastanut tuota nyt viimoset pari viikkoa j vielä on savottaa edessä. Tsemppiä sinnekin! Mutta lopussa seisoo kiitos - ei ole liikaa tavaraa ja kaapit on (ehkä) järjestyksessä - ainakin hetken:)

    VastaaPoista
  7. Tavarapaljous kyllä ahdistaa. Joskus puhuttiin miehen kanssa, että tarvitsemme isomman asunnon - ei siksi ettei me ihmiset mahduta nykyiseen vaan siksi ettei tavarat mahdu! Pimeetä.

    VastaaPoista
  8. Mua ahdistaa kanssa tavara. En oikein tule sen kanssa toimeen -viha, rakkaussuhde! Mutta kun 30 vuotta ylittyi, alkoi läski lisääntymään ja myös tavara! Ei tälle nyt vissiin oikein voi mitään...:P

    VastaaPoista
  9. Tuo tavaroiden raakkaaminen on ihan painajaista. Sen jos saa tehä silleen oikeesti ajatuksella ja huusholli pysyy samana, se vielä menettelee. Meillä se piti tehdä pakolla, kun neliöt hävisi 112 vain 75. Samalla hävisi iso piha. Hullukshan siinä meinas tulla. Onneks pysty ajattelemaan asian niin, että sitten kun saadaan se isompi koti, niin hommataan ajatuksella uusia. Siitäpä syystä meiltä edelleen puuttuu esim parisänky =) Tsemppiä täältä suunnalta urakkaan.

    VastaaPoista
  10. Katri: No sitä minäkin toivon, siistejä kaappeja. Toisaalta en tiedä onko se edes täysin mahdollista ison porukan kanssa. Monta ihmistä kun käy samalla kaapilla niin sekaisinhan se on.

    Fru Citron: Ei se iso asunto ole aina hyvästä, kertyy ihan liikaa tavaraa nurkkiin :D

    Leena: No sinä sen tiivistit, viha-rakkaussuhdehan tämä on :)

    Minttu: Auts, tiedän tunteen kun muuttaa suuremmasta pienempää. Meidän edellinen talo oli huomattavasti suurempi ja joitain juttuja oli vaikea miettiä että mihin menee kun tila pienenee. Onneksi raaskittiin luopua monesta jutusta.

    VastaaPoista
  11. Kannatan turhan tavaran karsintaa. Mutta sitten tulee tietysti se vaikea kysymys että mikä on turhaa... Minusta tuntuu, että aika vähällä esim keittiötavaralla tulee toimeen. Toinen juttu on se, että jos on tavannut pitää pirskeitä monikymmen päiselle joukkiolle, niin silloin tosiaan lautasta, kuppia ja kippoa kuluu.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)