sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Pyörrän päätökseni

 Olen sanonut puutarhani olevan kuunliljaton puutarha. Eivät vaan ole lemppareita. Kun puhutaan kuunliljoista niin mieleen nousee aina kuunlilja, se perinteinen jossa kellertävät reunat. Ja haalean liilat kukat. Ja kolmentana ne syksyn kuihduttamat kalman kalpeat lehdet mytyssä maassa. Sitten Minna Mama´s Garden- blogista teki postauksen kuunliljoista. Jotenkin vasta siinä kohtaa silmäni aukenivat sille, että kuunliljoja on myös yksivärisinä ja huikean paljon erilaisempina kuin vain se perinteinen muoto. 

Toinen päätöksen pyörtämiseen vaikuttanut tilanne ilmestyi eteen samana kesänä. Vanhin poika osti talon ja parkkipaikan laajennuksen takia paljon kasveja uhkasi jäädä kaivinkoneen alle. Pionien pelastaminen oli itsestään selvää mutta pakko minun oli pelastaa pari kuunliljaa. Onneksi sattuivat olemaan tällaiset valkoreunaiset.
Sitten törmäsin taimiostoksilla minipieneen kuunliljaan 'Blue Mouse Ears'. No olihan se saatava kun taimipurkissa kasvoi kaksi taimea yhden sijaan, sain siis kaksi yhden hinnalla. Ja olihan pienelle saatava jotain suurta kaveriksi, niinpä kotiin muuttivat myös kuunliljat 'Elegans' sekä 'Sum and Substance'. Ja hei, ei missään keltasia reunoja. Syksyisen kalman värin kanssa opin varmasti elämään.
Kuunliljat kasvavat toistaiseksi ruukuissa ja pääsevät loppukesästä maahan. Paikka on vielä pohdinnassa. Tässä kohtaa olisi oikein hyvä varjoinen paikka mutta paikka on samalla erittäin kuiva. Toisaalta siinä kasvaa myös hurtanheisi joka on kostean paikan kasvi. Tosin heisi kasvaa kokoa hyvin hitaasti jos ollenkaan mutta on hengissä. Toinen vaihtoehto on yläpiha jonka istutusaluetta tullaan laajentamaan jossain kohtaa.
Punahatut ovat mielestäni ihania. Niiden kanssa olen kokenut vain epäonnea joten olen vannonut ettei uusia tule. Viime syksyn Mustilan arboretumin taimipäiviltä hellyin ostamaan taas yhden. Tällä hetkellä ostopäätös ei kaduta, punahattuni selvisi talvesta loistavin arvosanoin ja nyt on kukinnan aika.
Lajikeen tietoa piti metsästää heti, sitten muistin, että sehän luki purkin kyljessä. Ei muuta kuin karjakeittöön penkomaan purkkivarastoja siinä toivossa, että purkki on vielä tallessa. Ja olihan se, lajike on 'Funky White'. Täydellisen ihana ja päätöksen pyörtämisen arvoinen.


20 kommenttia:

  1. Onpa hieno tuo Funky White. Hyvä, että selvisi hengissä. Tuo blue Mouse Ears on niin hassun pieni kasvi, että istutin sen aika kuivaan kotiloiden varalta. Kosteammassa paikassa ei tarvitsisi kuin kaksi haukkua kotilolta, niin koko kasvi olisi syöty. Pienuuden takia naapurikasvitkaan ei ole monstereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiirenkorva on kyllä minimaallisen pieni, pitää miettiä huolella sen kasvupaikka, kotilot ovat kuitenkin riesana.

      Poista
  2. Miälipiteensä voi aina muuttaa :D Kuunlilijoja on ihan valtavasti erilaasia. Nua hiirenkorvat on ihania, miniä ja niihin tuloo lisäksi aika tummat kukinnokki. Sinilehtiset kestäävät vaan huanosti aurinkua, eri asia jos on kosteuttaki tarijolla.
    Hauskan färine punahattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nainen etenkin saa aina muuttaa mieltään :D Hyvä tietää ettei sinilehtiset kestä hyvin aurinkoa, tämä auttoi paikan ratkaisussa ainakin noiden kahden suureksi kasvavan osalta. Väri on syy ostopäätökseen punahatun kohdalla, minustakin se on hauska.

      Poista
  3. Aika monta päätöstä on itselläkin tullut matkan varrella pyörrettyä :) Päätöksesi kuunliljojen suhteen on hyvä, sillä nepä vasta helppoja ja näyttäviä kasveja ovatkin, kunhan kasvupaikka on oikea.
    Punahattujen kanssa olen kompastellut moneen otteeseen, mutta nyt taisin löytää niille hyvän paikan, sillä ovat jo parin vuoden ajan nousseet uudelleen. Kaunis lajike tuo Funky White ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se helppous houkutteli kuunliljoissa vaikka sitten taas kotilot pelottavat koska kuunliljat maistuvat niille kovin hyvin. Punahatulle pitäisi olla nyt hyvä paikka, katsotaan saanko kasvamaan ensi talven yli.

      Poista
  4. Joku aika sitten laitoit kuvan kasvihuoneen kulmalta. Kuvassa oli ruukkuryhmä ja yhdessä ruukussa oli kuunlilja. Ihmettelin vähän, että eihän sinun pihallasi pitänyt olla kuunliljoja. Joskus näet muistan ehdottaneeni kuunliljoja taloneduspenkkiin, muttet niitä silloin halunnut.

    Siniharmaita kuunliljoja minulla on runsaasti. Helppoja ovat jakaa vaikka lapiolla. Niin se kanta sitten kasvaa. Näyttäviä ja ryhdikkäitä ovat varjoisessa kasvupaikassa. Syksyisin kärrään pakkasenpuremat veltot lehdet kompostiin.

    Minä olin aiemmin sitä mieltä, etten halua akileijoja pihalle, mutta toisin on nyt. Mitä enemmän niitä on, sen parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegans joutui kasvamaan hetken kasvihuoneen ruukkuryhmässä. Nyt ryhmä on hajoitettu ja elegans pääsi varjoon. Talon edustalle kuunliljoja ei edelleenkään tule, se on liian aurinkoinen paikka. Mutta pari muuta kivaa paikkaa on joihin näitä nyt kokeilen kun vihdoinkin on puutarhassa myös varjon paikkoja. Akileijoja minulla oli aiemmin paljon mutta nyt olen karsinut niitä pois :)

      Poista
  5. Jep, välillä mieli muuttuu😊
    Hyvä kasteluvinkki tuolla aiemmassa postauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onneksi saa muuttua :) Kasteluvinkki on ollut tänäänkin ahkerassa käytössä.

      Poista
  6. Funky White on hieno. Hyvä, että ostit ja kiva, että kotiutui.
    Ehkä päätökset on tehtykin pyörrettäväksi. Kuunliljoja löytyy niin paljon erilaisia, että joku niistä saattaa vielä viedä sinunkin sydämesi. Minulla osa kuunliljoista on kasvanut jo vuosia varsin aurinkoisessa paikassa. Hyvin on pärjännyt. Kotiloitakin meillä on riittämiin, mutta oikeastaan vain yhdessä paikassa ne tekevät kuunliljoista pitsilehtimallisia.
    Kiitos siitä oivallisesta kasteluvinkistä. Se on käytössä jo kolmessa paikassa ja hyvin toimii. Pahimmillaan tai parhaimmillaan poraan kohta kaikkiin ämpäreihin reikiä ja ripottelen niitä kärhöjen tyvelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätöksiä voi aina pyörtää, ainakin puutarhassa mikä elää ja muuttuu koko ajan. Kotiloita meillä on paikoitellen riesana mutta sitte on taas alueita joissa niitä ei ole ollut yhtään. Kuivuudesta huolimatta olen pahimpiin paikkoihin levitellyt sinisiä rakeita kun tuntuvat nousevan esiin yöaikaan.

      Kasteluvinkki on ollut käytössä itselläkin joka päivä, kärhöillä ja hortensioilla.

      Poista
  7. Kuunliljat ovat aina kuuluneet omiin suosikkeihini. Pitkään kestävästä helteestäkään eivät ole olleet moksiskaan, vaan lehdet ovat pysyneet hyvinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljat taitavat olla kestäviä, yksi hyvä syy lisätä niitä omaankin puutarhaan.

      Poista
  8. Super ihana elämänmakuinen postaus <3 Mielipiteitään voi aina muuttaa :D Kuunliljat ovat ihania ja kestäviä. Pihastamme löytyy muuten myös se keltareunainenkin kuunlilja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina voi muuttaa ja mikään ei takaa, että se keltareunainenkin kuunlilja vielä löytyy täältä :D

      Poista
  9. Näin sitä vain mieli muuttuu :D Vakaassa mielentilassakin tehdyt päätökset voi aina pyörtää, kun sopiva tilaisuus sattuu. Kuunliljoilla on sen verran vahva juuristo, että pärjäävät kuivemmissakin oloissa. Ei nyt sentään ihan porokuivassa ja samalla paahteisessa paikassa, mutta eivät tosiaan ole ensimmäisiä kuivuudesta kärsiviä kasveja. Helpommin minusta jaloangervot ottavat nokkiinsa kuivuudesta kuin kuunliljat.
    Minä pidän kuunliljoista, mutta on minullakin yksi inhokki: sellainen kookas, tasavihreälehtinen harvoja vaaleanliiloja kukintoja tekevä lajike. Tuo 'Elegans' on ihan parhaimmillaan syvässä varjossa. Silloin lehdistön sininen väri tulee kauneimmaksi, oikein sellaiseksi syvänsiniseksi. Valkoinen kukinto on plussaa kuunliljojen muuten kovin liilavoittoisissa kukanväreissä. 'Blue Mouse Ears' on todella söpö.
    Punahattu on valloittavan näköinen. Ihana, että se selvisi hyvin talvesta. Ehkä hankit sille pian kavereita ;) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegansin ruukkua pidin auringossa mutta siellä lehtien väri muuttui, nyt varjossa palautui heti kauniin sinivihreäksi. Eli tuli testattua, että paikan pitää olla varjoinen. Jaloangervot eivät siedä kuivaa, siksi niitä on hankala kasvattaa tässä puutarhassa jossa kuivaa ja aurinkoa riittää. Kukinto ei ole kummoinen kuunliljalla, onneksi sen voi ottaa pois eikä kasvi siitä kärsi. Punahatulle saattaa tulla kavereita jos elokuussa pääsen taas Mustilan taimitapahtumaan. Pitää toivoa, että se pystytään järjestämään.

      Poista
  10. Tuo mielen muuttuminen on tuttua täälläkin 😄 monta kasvia on jo tullut tai toivelistalla tulossa puutarhaani. Tosin on niitäkin joiden kanssa ei mikään ole muuttunut, ei edes sitkeän kokeilun myötä 😂
    Funky White on muuten komean värinen! Onpas hyvä että on selvinnyt talvesta 🤩

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)