30

Näihin aikoihin marraskuuta on hetki jolloin olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 30 vuotta. Tuo 30 vuotta on mennyt hujauksessa. On saatu yhdessä neljä lasta. Lapsenlapsista on saatu nauttia jo muutaman vuoden ajan. On ollut ylämäkeä ja alamäkeä, ehkä kuitenkin enemmän ylämäkeä ja onnea koska tässä vielä ollaan yhdessä.

 Yllä nuori kihlapari vuodelta 1991. Oi kun sitä olisikin vielä noin hoikka.

 Pidimme pitkän kihla-ajan ja naimisiin menimme vasta vuonna 2000. Silloin olimme kahden lapsen vanhempia. Onnekas tytär ja poika saivat olla morsiustyttönä- ja poikana vanhempiensa häissä.

 Ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset täällä Arvilassa oli ikimuistoinen hetki. Miten paljolla onnella meitä onkaan siunattu.

Pienesti olemme miettineet vain kahdestaan tehtävää matkaa juhlavuoden kunniaksi. Toistaiseksi emme ole raaskineet vaan kesän Latvian reissullekin lähtivät kotona asuvat lapset mukaan. Ja voi olla, että jos ensi vuonna reissaamme ovat lapset taas mukana, ei heitä voi kotiin jättää. Tänään sentään käytiin kahdestaan syömässä. Kun tiedustelin mieheltä aiemmin tällä viikolla mihin hänet vien, oli vastaus Ikeaan lihapullille! No, päädyimme kuitenkin kotikaupunkiin ja kiinalaiseen ravintolaan.

Toivottavasti saamme olle yhdessä vielä pitkään, ainakin toiset 30 vuotta.