Tyyntä touhuilua

Ihan pakko oli päästä puutarhatöihin vietettyäni puoli päivää lasten parturissa ja kauppareissulla. Täältä maalta kun johonkin lähtee niin jo matkoihin menee reilusti aikaa. Kauppareissut siirtyvätkin kesäksi arki-iltoihin jotta viikonloppuisin ei tarvitse lähteä mihinkään.

Yläpiha on paljon kuivempi kuin alapiha, niinpä työt ovat keskittyneet sinne ja arboretumiin.

 Arboretumissa ei lunta ole enää kuin hitunen pellon laidassa. Verkot lakanoineen saavat olla vielä muutaman viikon paikoillaan kunnes olen varma ettei jäniksiä liiku enää pihapiirissä.

 Viime syksynä ostettu atsalea 'Tarleena' on hengissä ja siinä on jo näin komean pullistuneet silmut. Kukkia tuskin vielä tulee mutta sekin on paljon että on hengissä.

 Pilvisen sään takia krookukset olivat koko päivän kukat tiukasti supullaan.

 Olen ihastellut instassa ja blogeissa jouluruusukuvia. Yllä on omani, kukkia ei näy, joitain versoja puskee esiin maasta. Ei oikein tainnut tykätä viime kesän kuivuudesta.

 Alapihan ja luumulehdon lumitilanne ei ole paha mutta märkyyden takia tuolla ei voi tehdä vielä mitään. Onneksi ei ole mikään kiire ja viikon päästä alkavalla lomallani ehdin tehdä sen mitä pitääkin.

 Jätin syksyllä kasvulaatikon reunalle yhden ylisuureksi kasvaneen kesäkurpitsan. Se on kelvannut jollekin syötäväksi, ei ole kuin kuivettuneet kuoret jäljellä.

Iineksen kansa yhdessä ihmeteltiin tyyntä säätä ja hiljaisuutta. Välillä kuului tikan kevätlaulut ja mustarastaan luritukset mutta tänään kurjet ja joutsenet olivat hiljaa, liekö siirtyneet lähipelloilta pois. Sunnuntaina odotellaan lapsenlapsia ja kummipoikaa siskoineen virpojiksi, nyt on syytä mennä tekemään palkkapussit valmiiksi ettei tule aamulla kiire.