Nyt

Millä vauhdilla kevät käynnistyi puutarhassa, yläpihalla lumi sulaa silmissä, voi kuulla kasvun kohinan ja aistia miten luonto on herännyt suurin harppauksin henkiin.

 Rusokirsikan alla kasvavista virvaliljoista ei näkynyt mitään vielä pari päivää sitten, nyt ovat melkein kukassa. Näitä pitäisi muistaa laittaa syksyllä lisää, kukkivat joka kevät niin hienosti.

 Töissä sanoin ettei meillä vielä ole krookuksia edes nupuilla, vaan väärässä olin, muutamia nuppuja löytyy.

 Tämän täytyy olla pioni sillä tässä kohtaa se kasvaa eikä vieressä ole sipulikukkia.

 Ei keväinen puutarha ole pelkkää iloa. Näköjään jänikset ovat meilläkin päässeet kevätkukkien makuun, mahtoi olla herkullisen makuinen.

 Onkohan tämä scilla? Istutin niitä ympäri puutarhaa ja siksi en laittanut sipulipusseihin mitään merkintöjä.

 Kerrottu arovuokko selvisi ensimmäistä kertaa puutarhassani talven yli. Kuinkakohan monta kertaa olen näitä yrittänyt laittaa ja aina ovat kuolleet. Toivottavasti jaksaa kukkia myöhemmin keväällä.

 Joukkoon pakollinen lumikellokuva, galanthus nivalis 'Flore Pleno' kukkii kukkapenkissä isona ryppäänä.

Olin viime kesänä huolissani köynnösukonhatun selviämisestä. Ja näyttäisi siltä etten ollut turhaan huolissani, alkuperäisestä kasvista ei näy mitään. Viime kesän kuivuus taisi olla sille liikaa. Vaan ilokseni vieressä kasvaa siementaimi joka ponnistaa maasta jo näin pontevasti.

Himoittaisi kaivaa harava esiin mutta ei meillä vielä ole mitään haravoitavaa, siellä missä ei ole lunta on märkää ja missä ei ole märkää on lunta. Nyt puutarhurin suurin valtti on maltti.