Tänä talvena olen jollain tavoin kokenut ajan pysähtyneisyyttä. Talvi on ollut harvinaisuus 2000-luvun talvien seassa, ei kuraa, ei loskaa, ei +10 asteen kelejä. Talvea on kuvannut tasaisuus, lumi, pakkanen, jonkin sortin stabiili olotila. Elämä on ollut tasaisesti lumityötä ja talon lämmitystä.
Tänään töissä havahduin ulkona linnun lauluun, minusta lintu lauloi kuin tietäen kevään olevan kulman takana. Tuli ihan ihmeellinen oli seisoessa siinä lähes puolen metrin lumipatjan päällä, kyllä, kevät on täällä ihan kohta. Kuukausi niin olemme maaliskuun alussa ja maaliskuu on minulle kevätkuukausi.
Kirjopikarililjoja istutin syksyllä pari pussia lisää. Joku vuosi pitäisi malttaa keskittyä pelkästään näiden lisäämiseen sillä tykkään kirjopikarililjoista ihan hulluna. En taida koskaan väsyä ihmettelemään miten luonto on saanut aikaan noin tasaisen shakkiruudukon.
Talven pysähtyneisyyden jälkeen kevät on tervetullut. Saa talvimakkaran pois vyötäröltä, löytää muutaman kadonneen lihaksen ja alkaa uskoa että kyllä, sohva voi pysyä paikoillaan ilman että sen päällä täytyy maata. Kun loppukeväästä hiipii nenään ensimmäiset syreenin tuoksut olo on kuin huumatulla. Mikä ilo on tietää tämän olevan edessä joka kevät. Joskus ajattelen, että oikeastaan se vaihe kun odotat jotain tulevaa on paras vaihe.
Kevään kasvun voima on mieletön, silloin ei olla stabiileja eikä pysähdyksissä. Maasta puskee kasvia kasvin perään ja lehtipuihin ja -pensaisiin puhkeaa lehdet yhdessä yössä. Sipulikukat ovat aina ihme, miten pienestä sipulista voi kasvaa jotain niin kaunista ja voimallista vain lakastuakseen ja elääkseen lähes 90% ajastaan piilossa maan uumenissa.
Lumikellot lienee se odotetuin kasvi monella puutarhurilla. Näin on minullakin. Yhtään en muista mihin laitoin näitä syksyllä lisää. Se onkin sitten yllätys jos lumikelloja nousee uusista paikoista.
Kevääseen kuuluu valo ja väri, ehdoton aika jolloin pidän keltaisista kukista, ne kun erottuvat eloon heräävässä luonnossa kaikkein parhaiten. Ja hitusen siinä on ajateltu pieniä keväästä nauttivia pörriäisiä, taitavat tykätä keltaisesta.
Taidan mennä takaisin pitämään sohvaa paikoillaan ja unelmoimaan kohta koittavasta keväästä. Mukana saatan kaivaa pari vanhaa puutarhalehteä unelmien edistämiseksi.
Minä niin allekirjoitan tuon, että paras hetki on siinä kun kaikki kiva kesäinen on vielä edessä. Sitä edeltää kyllä ihan tolkutonta odotuksen tärinää :D
VastaaPoistaMeillä täällä pohjoisessa talvi on edelleen ihan oikea talvi lumen ja pakkasen keralla, enkä tosiaankaan mitään loskatalvea tänne halua ikinä. Nyt on toinen tosivanhanaikainen lumipakkastalvi taas. Minä tykkään, vaikka kovassa pakkasessa ei ole kivaa kärvistellä ihmisten, eläinten eikä moottoriajoneuvojen. Jotenkin niistä vain selvitään aina.
Odotuksen tärinä on mahtavaa vaan voi olla että tänä vuonna kärvistellään ennen kuin kaikki lumi on sulanut. Täällä talvet vaihtelee mutta huoman tykkääväni kovasti tästä oikeasta talvesta.
PoistaTällaisen vanhanajan talven jälkeen kevät tuntuu varmasti huikean ihanalta. Multaista maata ei ole ollut näkyvissä kuukausiin ja sieltä ne alkavat puskea ilmoille, kaikki ihanuudet. Jänniä nuo talvella liikkuvat sohvat:D
VastaaPoistaSohvat on talvella kovin pideltäviä :D maata ei todellakaan ole näkyvissä, saapa nähdä miten lumet keväällä sulaa, nopeasti vai hitaasti.
PoistaNuo lumikellot ovat niin herkän kauniita.
VastaaPoistaNiin ovat, odotan jälleennäkemistä niiden kanssa kovasti.
PoistaOlen aivan samaa mieltä! Minäkin pitelen talvella sohvaa paikoillani, kevään tultua homma jää kuin itsestään. Kevät ja kevään odotus, mikä ilo! Ihanat kuvat!
VastaaPoistaMahtava ilo ja jälleennäkeminen kevään kanssa ja silti joskus tuntuu kuin kohtaisi ensi kertaa. Se suomalaisessa keväässä ja vuodenajoissa onkin parasta.
PoistaKauniita kevätkuvia! Kevään odotus on mielestäni sitä ihanampaa, mitä kurjempi talvi on ollut. Tällainen -10 asteen tietämillä pysytellyt luminen talvi on mukavaa itsessäänkin, vaikka kuinka kaipaisi kesää. Tietty pysähtyneisyyden tunne kyllä tällaisessa talvessa minustakin on. Lyhyt helmikuu sujahtaa vauhdilla ohi ja sitten ollaankin jo pian ihmettelemässä ensimmäisiä pälvipaikkoja. Mukavaa helmikuun alkua!
VastaaPoistaHelmikuu on lyhyt ja maaliskuussa on valoa ja aurinkoa niin että se on jo helpompi jaksaa, ja saattaa siinä auttaa ekat kylvötkin.
PoistaTämä talvi alkaa vaikuttaa jo entisaikain talvilta. Onneksi ei ole ollut jääkelejä vielä, ne on niin surkeita, saa henkensä kaupalla liikkua ulkona, vaikkakin piikit kengissä.
VastaaPoistaToivottavasti helmikuu mennä hurahtaa tuosta vaan.... ja päästään ihanaan maaliskuuhun :)
Jääkelejä en odota, jo nyt on ollut riittävän liukasta.
PoistaIhana talvi! Meillä lunta on nyt noin 50-60cm. Viime talvena oli yli 90cm, mutta vielä ehtii sataa! :)
VastaaPoistaVielä ehtii sataa, yön aikana tuli taas yli 10cm lisää, vähän on fiilis että eikä tämä ikinä lopu.
PoistaHyvin kuvattu! Minä niin nautin pakkasista ja lumesta. En häiriinny niistä yhtään! En yhtään kaipaa suojakelejä ja loskaa :) Ollisipa lopputalvikin tällainen, tänään ilmeisesti ainakin sataa vielä lisää lunta :)
VastaaPoistaNyt nautin minäkin. Meillä tuli yöllä ja aamupäivällä lisää lunta, kyllä sitä nyt riittää.
PoistaPysähtynyttä hyvinki, mutta eiköhän kohta lähäretä liikenteehi. Piäniä nytkähröksiä o jo ollu havaattavis, kylyvöjen muaros.
VastaaPoistaTämä talvi on ollut jotenkin erilainen. Valtavasti lunta ja sellainen talven tuntu, kun sää ei ole seilannut loskasta ja vesisateesta pakkaspäiviin, milloin maa valkeana ja ruskeana. Saisi tuo lumentulo jo nyt rauhoittua. Meillä on valtavat kinokset täällä ja kattojen päällä paljon lunta. Koirille täytyy jo aurata pissapolkua, kun yön jälkeen humpsahtavat hankeen heti aamun valjettua. Tämä on täysin poikkeuksellista täällä meillä, meidän aikana koettujen talvien aikana. Ulkolinnut ovat jo syöneet yli 50 kiloa auringonkukansiementä ja pähkinärouhetta. Erikoinen talvi. Voisin kääriytyä vaan huopaan villasukissa ja vetäytyä talvilevolle lainkaan tontilta poistumatta ;)
VastaaPoistaVaan sieltähän se kevät jo kurkistelee kalenterissa. Saapas nähdä paljonko on lunta maaliskuussa. Meillä unohtui kevätkukkien sipulit syksyllä koriin. Meinaan ne kyllä laittaa maahan sitten kun se on mahdollista ja ihmetellä sitten milloin maasta nousee kevätkukkia. Ehkä elokuussa :D
Ihana postaus, mukavaa kevätfiilistelyä :) Etenkin nyt hankien keskellä on mukava miettiä ja odottaa tulevaa.
VastaaPoista