lauantai 15. joulukuuta 2018
Lippo, härkin ja patapesin
Pimeään vuodenaikaan kamerallani kuvaaminen on yhtä tuskaa, niinpä blogi on päivittynyt historiallisen hitaasti joulukuussa. Mutta jouluun liittyy muutakin historiallista. Tai perinteistä. Kirppareilta on tullut vastaan mielenkiintoisia esineitä, sellaisia joita käytettiin kun oltiin omavaraisia eikä ollut mahdollisuutta ostaa tarvekaluja.
Vasemmalla kuvassa on lippo. Se ei ole aarre kirpparilta vaan saatu kesällä lahjaksi Avoimissa Puutarhoissa. Vanhempi mies teki tämän tuliaisiksi. En tiedä esineen virallista nimeä, minulle se on aina ollut lippo joka on tehty esimerkiksi metsässä tuossa tuokiossa kun on pitänyt saada lähteestä juomavettä.
Härkin ja patapesin ovat kirpparilta. Härkintä en ole koskaan nähnyt noin pienenä, suurempi versio on tuttu taikinatiinuista, ehkä tämä on tehty puurokattilaa varten, tai pientä taikinaa varten. Härkin tehdään perinteisesti nuoren männyn latvasta, yhdestä puusta.
Viikko sitten kirpparilta löytyi hauska esine, tuohesta ja narunpätkästä tehty patapesin. Olihan se ostettava pois puuhellan kupeeseen koristeeksi roikkumaan. Käyttää en taida raaskia. Vielä on haaveissa löytää uusi tai vanha tuomaanristi joulukoristeeksi. Tiedän, että niitä myydään netissä mutta haluan jättää itselleni löytämisen riemun. Sekin ikäänkuin kuuluu jouluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Äiti aikoinaan alusti tuollaisella taikinasaavissa leipätaikinaa. Teki itse ruisleivät juuresta.
VastaaPoistaNiin teki minunkin mummo, ja kun teki mökillä niin paistoi leivinuunissa ja se oli maailman parasta leipää.
PoistaPatapesin on hauska, ja ihan outo. Muita esineitä olen nähnyt. Ihanaa viikonloppua
VastaaPoistaPesin on uusi joten siitä en ole varma onko sillä esikuvaa historiassa, saattaa olla.
PoistaMeillä sanotaan lippi. Monet kerrat heinäpellolla ollessa isänisä, 'ukko' myö sanottiin, tek meille lipin. Tulpas muistoja mieleen. Miulla on härkin vieläkin käytössä taikinatiinussa. Tuommosta patapesintä en ennen oo nähny, meilläpäin variksenmarjan varvuista sitä tehhään, luutakin kestävä tulloo.
VastaaPoistaTuota en tiennytkään että variksenmarjan varvuista saa tehtyä patapesimen, pitääkin katsoa niitä ensi kerralla sillä silmällä. Lapsena olen ollut heinäpelloilla mutta en muista niistä mitään, muutama valokuva on muistona.
PoistaPatapesin on veikeän näköinen. En ole minäkään tuollaista ennen muistaakseni nähnyt. Muut ovat tuttuja ja ainakin yksi härkin löytyy vanhempieni kotoakin.
VastaaPoistaMinulla taitaa olla museossa iso taikinahärkin, tämän talon peruja. Patapesimeen törmäsin minäkin ensi kertaa.
PoistaRepussa leiväntähde, tuohilippi ja lähde, mätäs juurella puun. Kanssani etkö lähde metsään toukokuun... Jotenkin näillä sanoin Helvi Juvosen kaunis runo alkoi. Meillä isä teki monta tuohilippiä suonurmella heinän tai viljan sevästyksessä ollessa. Virtaavasta ojasta siitä juotiin raikasta vettä. Äiti sanoi härkintä myös hierimeksi. Mukavia lapsuusmuistoja kaikki. Pitäisikin ensi kesänä pyytää miestä tekemään lippi meidän omalle lähteelle. T. Pirjo itä-Suomesta.
VastaaPoistaUnohtui äskeisestä kommentista tuo patapesin, tunnetaan myös nimellä huosia tai huosiain. Äiti kertoi tästä, mutta ei meillä kotona kuitenkaan enää tällaista ollut. T. Pirjo.
VastaaPoistaKiitos, huosia nimi oli hukassa. Sillä kun googletti niin johan löytyi tuohisia patapesimiä. Eli on niitä ollut käytössä.
PoistaKivoja vanahoja esineetä, mistä nykypäivän ihimiset ei tiärä mitää.
VastaaPoistaNo ei tiedä. Ja miten ekologisia nuo olisivatkaan muovin tilalle.
PoistaIhan uutta tietoa minulle. Hienoa, että olet kiinnostunut kansanperinteestä, kun niin moni perinteinen käytännön väline ja käytäntö jää nykyihmiseltä suotta unholaan!
VastaaPoistaKansanperinteitä pitää vaalia :) ja mieluiten muistaa siirtää eteenpäin.
Poista