Aatu lempipaikassaan, pahvilaatikossa työpöydän päällä.
Mummin mussukka ja Aatu, kehräys oli voimakasta ja äänekästä kun sai silityksiä.
Entinen paras paikka, peräkammari.
perjantai 7. joulukuuta 2018
Dementikko
Taloudessamme asuu nykyisin yksi dementikko, sellainen nelijalkainen karvapallo. Kuten olen aiemminkin kertonut, ei kukaan tiedä Aatun tarkkaa ikää. Arvio on noin 16-17 vuotta eli kohtalaisen paljon on ikää mittarissa.
Syksyllä Aatussa tapahtui selkeä muutos, ensin ajattelimme että kissa ei kuule enää hyvin. Mutta pienen testauksen jälkeen leikkelepaketin avulla Aatun kuulo todettiin erittäin hyväksi. Niinpä käytöksen perusteella päättelin Aatun sairastuneen dementiaan. Muisti toimii välillä heikosti, kissan tavat ja tottumukset ovat muuttuneet, pissojakin on lorahdellut lattialle pari kertaa. Uni maistuu huomattavasti enemmän kuin ennen.
Lapset saavat silittää Aatua mikä on suorastaan ihme, ennen eivät päässet kymmentä metriä lähemmäksi. Toistaiseksi Aatu pärjää hyvin vaikka olemme alkaneet asennoitua siihen, ettei meillä ole yhteistä aikaa välttämättä kovin paljoa jäljellä, voi olla viimeinen talvi menossa. Muutama viikko sitten jo luulimme lopun koittaneen. Aatu oli jotenkin heikkona, ei syönyt edes herkkuja ja koin sellaisen ihmeen, että kuulin kissan vatsan kurnivan nälästä. Onneksi tilanne helpotti seuraavana päivänä ja ruoka maistui taas. Ehkä Aatu vain unohti ettei ole syönyt.
Aatu tuli meille aikuisena ja koko sen ajan kun on asunut meillä, jo yli kymmenen vuotta, on se ollut erittäin terve kissa. Vain parin tappeluvamman takia olemme joutuneet käymään lääkärissä. Nytkään mitään fyysistä vaivaa ei ole. Paino on vähän laskenut ja olemukseen on tullut vanhan kissan näköä, meno on hidastanut. Toivottavasti sama terveys jatkuu vielä pitkään ja kun loppu tulee, niin tulee nopeasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vanhuus koittaa meille kaikille... Aatulla on rakastava koti.
VastaaPoistaAatu sai hyvän kodin mikä on iso asia sillä Aatulla ei ole aina ollut hyvä koti. Kissa on vieläkin todella arka ja säikky. Men vuosi enne kuin uskalsi kulkea miehen avaamasta ovesta, vieläkin joskus jättää menemättä. Pelkää miehiä tosi paljon. Sisällä ei kulje enää pitkin seinänvieriä. Säikky on mutta phin on mennyt vuosien mittaan ohi.
PoistaVanhat eläimet ovat hellyttäviä. Saattaa se eläimenkin muisti pätkiä, kun tulee ikää lisää mittariin. Meidänkin perheen ensimmäinen koira oli viimeisinä vuosinaan välillä vähän höppänän oloinen. Saattoi kävellä ensin määrätietoisesti yhteen suuntaan ja sitten pysähtyä ihmettelevän näköisenä aivan kuin pohtimaan, mihin suuntaan olikaan menossa. Tai unesta herättyään ei aina näyttänyt tietävän, missä on. Hän elikin yli 15-vuotiaaksi. Aatulle vielä monia lokoisia kissanpäiviä!
VastaaPoistaAatu on myös vähän höppänä, tuntuu ettei aina tiedä kuka on ja missä. Aatu saa viettää lokoisia eläkepäiviä ja saa myös erityiskohtelua eli ylimääräisen kinkun joka päivä :)
PoistaVanhat eläimet ovat hellyttäviä persoonia. Ihana. Meidän Mikki ei saanut koskaan kokea vanhuutta.
VastaaPoistaMikin poismeno tuntui täälläkin, blogissa sai seurata sen elämää niin tiiviisti. Aatu on elänyt yllättävänkin pitkään , on selvinnyt ilveksen raatelusta ja käärmeen puremasta.
PoistaToivottavasti Aatu pärjää hyvin vielä pitkään. Hauska muutos tuo, että lapset saavat silittää!
VastaaPoistaSe on kiva muutos, ruuan varastaminen pöydästä ei ole yhtä kiva muutos. Jos vain fyysistä terveyttä riittää niin dementian kanssa kyllä pärjätään.
PoistaIhana Aatu, toivottavasti hänellä on vielä lukuisa joukko hyviä vuosia. Sinulla on nyt vastuullinen tehtävä Satun omaishoitajana.
VastaaPoistaJuuson heikkenevää tilannetta keväällä seuratessani ja vaivoja selvittäessäni kuulin eläinlääkäriltä, että kissoilla on luultua enemmän dementiaa. Asiaa on vain vaikeaa tutkia ja todeta. Eikä kovin usein edes tutkita.
Aatu kyllä tarvitsee omaishoitajaa, se pitää välillä avustaa pihalle kun ei itse tajua mennä. Ruuasta osaa huolehtia, siitä on tullut suorastaan ahne! Kissojen dementia voisi olla mielenkiintoine tutkimuskohde.
PoistaPitkää ikää ja terveyttä Aatulle ♥
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhana Aatu tosiaankin ja toivottavasti teillä on vielä paljon yhteisiä päiviä jäljellä! <3
VastaaPoistaNiin toivon minäkin, hellesäillä kesällä jo mietin että saako sydänkohtauksen mutta hyvin pärjäsi. Kunhan nyt mentäisiin talven yli, keväällä helpottaa kun ei ole lunta ja uskaltaa vähän ulkoilemaan toivottavasti.
PoistaToivottavasti on vielä vuosia jäljellä.
VastaaPoistaVuosia tuskin on mutta olisi kiva nähdä vielä ainakin yksi kesä yhdessä.
PoistaVoi toista, ihana vanhus ;)
VastaaPoistaAatuon symppis vanhus.
PoistaMeidän vanhasta kollista tuli myös dementikko. Lopulta unohti, minne pitäisi pissiä ja kakkia asiansa. Turkkikin oli vain repale entisestä, eikä muistikaan pelannut. Silloin tein sen vaikean ratkaisun korkean iän kollille, ja itkuisen matkan teimme eläinlääkärille. Se on viimeinen palvelus pitkän ajan ystävälle, vaikka tosi vaikeaa se on. Mutta näkihän sen, että kissa oli ihan juuttaan pihalla päivän elämästä, ja selvästi kärsi omasta muistamattomuudestaan. Eläimen omistajan vaikea velvollisuus on saattaa viimeiselle matkalle, vaikka onhan se tosi tosi vaikeaa.
VastaaPoistaKyllä silloin kun Aatulla oli päivä ettei syönyt mitään, oli omassa mielessä että nytkö on piikille lähtö. Mutta ei tullut vielä se päivä vaan siirtyi eteenpäin. Vaikeaa tulee olemaan viimeisen matkan tekeminen, niin toivon että se saataisiin kesäaikaan, nyt onneksi Aatun olo on hyvä ja pärjää hyvin muistamattomuudesta huolimatta. Syömistä tarkkaillaan enemmän ja on löytänyt sisähiekkalaatikon jossa ei ennen tätä syksyä käynyt koskaan.
PoistaIhanan hellyttävä postaus, joka sai hymyn huulille muutamassa kohdassa :). Aivan ihana Aatu, toivon hänelle oikein mukavia vanhuuspäiviä. Jäin miettimään, että dementia voi hyvinkin olla monen vanhan eläimen vaiva, vaikkei sitä oikein pystytä varmuudella diagnosoimaan. Myös me olemme epäilleet välillä Mauromme kuuloa, mutta kas, se onkin vain valikoiva :). Sekin on alkanut vanhetessaan olla hieman epälooginen käänteissään.
VastaaPoistakummitytön kissa oli yli 20 kun se dementoitui ja naapurit valitti sen mouruamisesta.sitten se lähetettiin kissojentaivaaseen. onneksi taidat asua omakotitalossa.sinulla on arvokkaannäköinen vanhus.
VastaaPoistaMeilläkin oli surupäivä jokin aika sitten. 14-vuotias Jamppa lepää nyt leikkimökin takana edellisen kissan ja koiran kaverina. Surullista on seurata lemmikkien hiipumista, mutta se täytyy vaan hyväksyä. Surraan yhdessä!
VastaaPoista