Paluu Savosta Hämeeseen

Viikonloppuna vietettiin siskon esikoisen rippijuhlia. Minä hyppäsin äidin matkaan jo aiemmin viikolla ja porhalsin siskon luo järjestelyavuksi. Vastuullani oli puutarhan saattaminen vierailukuntoon ja kukka-asetelmien teko. Siinä sivussa tutustuin millainen imuri ja pölyriepu siskollani on.

Kotimatkalla tehtiin mutka matkaan ja kävimme tutustumassa Pielavedellä auki olleeseen maatalon pihaan. Puutarha oli upea, voittanut joskus puutarhapalkinnon. Aittoihin oli tehty museoita ja talo kunnostettu.

 Puutarhaan oli tehty erilaisia rajattuja alueita. Yhteen niistä kuljettiin tämän pienen portin läpi. Kuvasta ei näy mikä puutarhurin paratiisi portin jälkeen aukeni.

 Pieniä yksityiskohtia ja asetelmia oli tehty monenlaista materiaalia kierrättäen. Ei hetken vierailu riittänyt kaiken sisäistämiseen.

 Perennoja oli valtava määrä ja jokaista lajiketta runsaasti. Väleissä kiemurteli pieniä käytäviä joita pitkin kulkea. Vierailun aikana yritin hahmottaa pihaa myös siltä kantilta miten se esittäytyy vierailijoille. Rikkoja takuulla oli mutta yhteenkään en kiinnittänyt huomiota, muuta nähtävää oli niin paljon.

 Vaikka nimikyltit jollain tapaa pilaavat puutarhan tunnelman niin silti olisin niitä kaivannut. Tämän erikoisemman kasvin nimeä en muistanut kysyä, sateessa en viitsinyt muutenkaan vaivata talon emäntää yhtään liikaa.

 Jännä miten tuolla oltiin yli 300km pohjoisempana kuin oma puutarhani on ja silti siellä kukki jo liljat. Omassani ei kuki vielä yksikään. Kertoo siitä miten oma pihani on virallisesti vyöhykkeellä II mutta olosuhteiltaan III.

 Varjoliljat kaariporttia vastaan teki hienostuneen tunnelman. Tuolla puutarhassa varjoliljat kukkivat runsaina.

 Mooseksenpalavapensas, hanhikki ja liilakukkainen kasvi, oisikohan jokin salvia. Kerrassaan hyvä yhdistelmä joka piti kuvata itselle muistutukseksi. Uuden kasvihuoneen eteen tulee pitkät perennapenkit. Nämä voisivat olla siihen oivallinen yhdistelmä yhdelle pätkälle.

 Tässä toinen mysteerikasvi jota ihmettelin. Myöskään puutarhuri ei tiennyt sen nimeä. Ehkä joku teistä lukijoista sen tunnistaisi. Mielettömän kaunis ja myös sellainen jonka haluaisin itsellenikin.

 Rautaromua kivimuurin jatkeena ja kivikkokasvien alustana.

 Perennapenkkien kukkaloistoa. Kuvan iso keltainen kasvi on lupiini. Mielessäni on pitkään hautunut ajatus siirtää omaan puutarhaan tyttären talon viereisellä joutomaalla kasvavaa rubiininpunaista lupiinia omaan pihaan. Se vain pohdituttaa saanko pidettyä kasvin kurissa. Toisaalta rubiininpunainen on jalostettu versio, ei leviä tyttärenkään luona holtittomasti. Nurmirajauksella ja kuihtuneiden kukkien leikkauksella työ rajoittaminen käy helposti.

Museoista räpsin vain muutaman kuvan, hämärä sadesää ja kotiin unohtunut kamera johti siihen että kännykkäkuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Yhteen aittaan oli tehty pyykkitupa. Sen pyykkinaru nenäliinoineen oli ikuistettava kuvaan. Kangasnenäliina kun taitaa olla yksi katoava kansanperinne.

Kiitos sisko vierailuvinkistä ja Väkikarttu talon ja puutarhan esittelystä.