Malttamaton mieli

Entisöintikurssin uutisia. Olen aitan ikkunoiden kanssa siinä pisteessä, että odottelen muutaman viikon lasikittausten kuivumista ja sitten voin maalata pokat pariin kertaan. Ja koska siskon tuoleja ei ole vielä lisää, piti eilen keksiä jotain muuta välityötä mukaan. Navetan ylisillä olisi ollut vaikka mitä, keinutuoli, pari pöytää, iso laatikosto, lisää ikkunoita tai naulakko. Mutta en voinut sille mitään, että pietarilaiset tuolini vetivät minua vastustamattomasti puoleensa. Lopulta annoin periksi.

 Otin yhden pietarilaisen, sen huonokuntoisimman mukaani ja päätin purkaa tuolin atomeiksi. Joku onkin jo kiitettävästi minua avustanut edellisten omistajien aikaan. Luulen että avustajalla on ollut hyvät hampaat ja neljä jalkaa.

 Purkamisesta otin paljon kuvia sillä kaikki on dokumentoiva tarkkaan jotta osaan tehdä samanlaiset uudet pehmusteet vanhojen tilalle. Kuvien lisäksi piirsin tuolin paperille ja lisäsin kuvaan erilaisia mittoja tuolista.

 Tällaisia kulmia minun pitäisi oppia tekemään ensi syksynä. Materiaalina on silloinkin meriheinä, pellava ja muut luonnonkuidut.

 Tsaarittaren jousisto on ilmeisesti uudelleen käytettävissä yhtä poikki mennyttä jousta lukuunottamatta.Tuolin alla näkyy mikä määrä mujua ja murua tuolista tuli kymmenien poistettujen niittien ja naulojen lisäksi. Isommat palat ja silput kiikutin suoraan roskiin. Tämän tuolin puuosiin tulee muutama liimaus, mutta muuten en tee niille mitään. Olen aivan ihastunut karmien kuluneisiin pintoihin ja ajan patinaan. Sitä ei mielestäni saa hävittää mistään hinnasta. Tuolin etusarjaan on joskus tehty uusi pala tai koroke. Se saa jäädä paikoilleen jotta on tukeva paikka kiinnittää uudet satulavyöt.

 Raitakankaan alta paljastui punainen kangas joka saattaa hyvinkin olla tuolien alkuperäistä kangasta. Vastaavanlaiset kalusteet ovat olleet yleensä kankailtaan hyvinkin punaisia. Jotain samanlaista alan etsiä jo nyt vaikka uuden verhoilun ajankohdasta ei ole vielä mitään varmaa.

Selkänojan pehmuste noudattelee vanhaa ja perinteistä verhoilua. Säälittää purkaa noin siisti työ pois, mutta täytteet ovat jo aikansa eläneitä. Tulevat pölynä pois säkkikankaan läpi. Tuolin purkamisen hitaus yllätti minut. Tein koko eilisillan töitä enkä saanut tuolia täysin puretuksi. Toisaalta en halunnut kiirehtiä vaan rauhassa tutustua tuoliin ja siihen miten se on tehty. Piti tallentaa mieliin tekniikoita, solmuja, langan suuntia ja laatuja vaikka kaikista otin talteen mallikappaleet. Kovin olen malttamaton uuden rakentamisen kanssa mutta ehkä se on syytä jättää syksyyn ja ammattilaisen ohjaamalle verhoilukurssille. Itselle kun tekee niin aikatauluja ei ole.