Lepotauko

Pieneksi hetkeksi maltoin tulla puutarhasta pois. Ruokaa ja juomaa, ehkä päiväunetkin. Uusi päiväunipaikka on salissa. Sohva sai toisen patjansa ja tyynyt on valmiit.

 Kaikki materiaalit patjoja ja sisustyynyjä lukuunottamatta on omista varastoista. Nauhoja, vanhaa ja uutta pellavaa on kertynyt vuosien mittaan hyvä pino. Nyt sain pinon taas vähän matalammaksi. Tyynyt voi ommella pienistäkin suikaleista jos peittää saumakohdat pitsillä. Kukkakuvioinen tyyny on tehty vanhasta ja riekaleisesta pöytäliinasta.

 Virkatun pitsipeiton alle laitoin pellavakankaan luonnonvärisenä jotta peiton pitsikuvio tulee paremmin esille. Kun etsin peiton kaapeistani, löytyikin niitä kaksi. Oho, olinpa sitten ostanut peittoja kirpparilta kahden sohvan edestä. Vaikea oli valita kumman laitan esille ja kumman vien kirpparille myyntiin. En usko että toiselle on käyttöä. Ja tämä valittukin on niin ehjä ja hyvää tekoa että kestää sohvalla vuosia.

 Jostain syystä kissat karttavat sohvaa, ehkä se tuoksuu vielä liikaa vernissalle, tai sitten pitsipeitto ei tunnu mukavalta turkin alla. Iines valitsee mieluummin villashaalin peittämän rahin lepopaikakseen.

 Sohvaan hankitut patjat on tarkoituksella jätetty puureunaa huomattavasti korkeammiksi. Sohvalla on huomattavasti mukavampi istua kun ei uppoa pehmusteisiin ja jää killumaan polvitaipeistaan puureunaan. Niitä lyhyen ihmisen ongelmia nääs. Navetan ylisillä on korjausta odottamassa pöytä jonka ostin viime kesänä pihakirppikseltä. Se ei tule olemaan sohvan edessä aina, mutta juhlien aikaan sen voisi kantaa sisälle ja niin sohvastakin saa yhden kahvittelupaikan. Suku kasvaa ja istumapaikkoja ei ole koskaan liikaa.

Sohvan kutsusta huolimatta taidan palata takaisin puutarhaan. Huomiseksi on luvattu vesisadetta ja ohjelmassa on myös kirpparipaikan purkua, joten voi olla ettei huomenna pääse puutarhaan töihin. Paitsi pesemään kasvihuoneen ikkunat. Se on parempi tehdä sateella kuin auringolla.