Iltapuuhaa

Huolimatta intohimosta puutarhaan, kitkemiseen ja kaikkeen muokkaamiseen, yhdestä puuhasta en pidä. Olen vältellyt sitä viime kesästä asti, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein työn. Eikä siinä mennyt kuin yksi ilta.

 Muun puutarhan hedelmä- ja marjatarhasta erottavan perennapenkin kulkuväylä oli lievästi sanottuna ruohottunut. Muuten ihan ok homma, mutta mehitähtien uudelleen istutus ei ole ihan lempipuuhaani. Niitä kun ei voi kunnolla edes istuttaa, ja ne sadat pienet mehitähtivauvat, huh, ihan kamalia.

 Tässä toisen puolen mehitähdet ylöskaivamisen ja uudelleen istuttamisen jälkeen. Rikkaruohoja tuosta tuli vain puoli kottikärryllistä. Juolavehnää, nokkosen alkuja ja suikeroalpia. Suikeroalpi ei ollut periaatteessa ongelma, mutta otin kuitenkin kaikki pois. Jostain syystä meillä suikeroalpi pysyy kurissa. Lasten savityöt pääsivät karsittuna paikoilleen.

 Toisen puolen mehitähdet tässä. Noista tummanpunaisista tykkään tosi paljon, ovat vain vähän talvenarkoja ja lisääntyvät todella hitaasti.

 Kulkuväylän kivet olivat ajan mittaan painuneet, nostin nekin ylös ja lisäsin hiekkaa kivin alle. Korkeus on nyt millilleen oikea.

Iines saapui tarkistamaan työn lopputuloksen, on siitä kuulemma nyt parempi kävellä. Ja muuten huomattavasti helpompi kulkea täyden lastin kottikärryillä kun kivet eivät ole notkossa.

Ai niin, ne mehitähtivauvat. Ei niitä hullukaan jaksanut asetella, kippasin loput ronskisti mullan päälle, lähtevät kasvuun jos lähtevät.