Eteisen valaisin

Uskon vahvasti siihen, että tietyt esineet tulevat vastaan ilman aktiivista etsintää. Siksi en etsi tulevaa kampauspöytääni etsimällä, kyllä se vielä löytyy ja tulee eteen sopivassa kohtaa. Eteisen valaisimen kanssa oli sama juttu. Välillä selasin netistä huutokauppa- ja torisivuja, kirppareilla kuljin silmät auki, ja ajattelin, että kyllä se kattolyhty jostain löytyy tai kohdalle sattuu.  Kesällä mies löysi kirpparilta vitosella Tynell:n valaisimen, ja mietimme sitäkin eteiseen. Mutta sopuun ei päästy, toinen halusi Tynell:n ja toinen säilyttää jo katossa olevan valaisimen. Annoimme kokoa valaisin asian olla.

Mutta lauantaina Se löytyi. Juuri sellainen kattolyhty josta olen unelmoinut, oikeastaan tämä oli jopa kauniimpi kuin uskalsin edes ajatella. On hiotut lasit, kaikki osat tallessa ja paikka kolmelle polttimolle. Ja se kaikkein tärkein, hinta varsin kohtuullinen verrattuna nettimarkkinoiden maksettuihin hintoihin. Ja valaisin tuli vastaan ihan sattuman ansiosta ihan kuin olisi odottanut juuri meidän eteiseen pääsyä.

 Meinasin kiljua riemusta kirpparilla vaikka piti näyttää ihan muuta. Sillä katsokaapa valaisimen kaaria, ja seinän yläosan koristemaalausta. Miten käyvät toisiinsa ja noudattelevat samaa teemaa.

 Valaisin on umpimessinkiä, painava kuin mikä. Korkeus on vielä huono, mutta joku on joskus vienyt ketjusta palaset jotta valaisin käy matalampaan huoneeseen. Eteisessä kun on korkeutta vanhaan tyyliin liki kolme metriä niin tarvitaan lisää ketjua. Sen jo selvitin, että uusia messinkilenkkejä saa hankittua kohtuuhintaan. Tarve on lisätä pituutta parisenkymmentä senttiä. Kunhan ketjua on jatkettu, otan valaisimesta lisää kuvia.

Jos valaisimeen voi rakastua, niin minä rakastuin tähän. Patinaakin juuri niin kuin pitää, en pyyhkinyt kuin paksun pölykerroksen pois ja jätin kiillottamiset väliin. Kyllä kannatti odottaa.