Karjalast

Minä en ole oikein jouluverho, joulumatto tai joululakanaihminen. Mutta joululiinat laitan mielelläni pöytiin muista vuodenajoista poikkeamaan. Jouluun sopivia eli punaisia tai sillä koristeltuja liinoja minulla on ollut vähän. Uusia en tapani mukaan halua, eikä vastaan ole tullut sopivaa käytettyä ja vanhaa.

Nämä liinat ovat karjalasta, tarkkaan en tiedä mistä, mutta olivat käärittyinä Imatralle tilattuun Helsingin sanomiin vuodelta 1954. Eli jostain siltä seudulta lienee lähtöisin. Tämän saliin tulleen liinan kertoo internet olevan etupistokirjontaa. Tyyli on sama kuin käspaikoissa, mutta tämä ei taida olla käspaikka? Liina on kirjailtu molemmista päistä peilikuvaksi, mutta on aika lyhyt.

 Kirjonnan nimeä en tiedä, ilmeisesti käspaikkojen kirjonnoilla on aina jokin symbolinen merkitys. Kiinnostus ainakin heräsi, ja kun seuraavan kerran käyn kirjastossa täytyy yrittää löytää asiasta enemmän tietoa.

 Etupistokirjonta on samanlaista kankaan molemmilta puolilta, nurjaa puolta ei ole. Tässä liinassa nurjan erottaa vain pellavan saumasta, ja siitä, että toinen puoli kirjonnasta on haalistunut auringossa. Minä laitoin esille sen haalistumattoman puolen.

 Toinen liina on sekin kaunis, mutta ei niin jouluinen. Laitoin kuitenkin senkin esille pesun ja silityksen jälkeen. Liina on kirjottu puuvillakankaalle, ja niin uskomattoman hienolla työllä, että sellaista näkee harvoin.

 Kolmas liina on, kotikutoiselle pellavalle tehty kuten salinkin liina. Tässäkin on punaiset kirjonnat, ja se saa olla jouluna tuvassa. Tosin voi olla, että se pitää kertaalleen pestä ennen joulua. Tuppaa nuo ruokapöydän liinat jostain syystä likaantumaan.

 Juuri sopivan kokoinen ruokapöydän kaunistus.

Että tulihan niitä liinoja vastaan kun kärsivällisesti odotti.

Erityisen iloinen olen ekojen kuvien etupistokirjotusta liinasta. Mitään sellaista minulla ei ole ennen ollut vanhojen liinojen kokoelmissani.