Ennen ja jälkeen

Nyt kun itse olen pihatyökiellossa vielä hetken aikaa, on puutarhatyöt saaneet olla yhtä pientä projektia lukuunottamatta. Mies otti viikonloppuna sahan käteensä ja pisti syreeniaidanteen matalaksi. Syreenipuska toimii näkösuojana tieltä puutarhaamme. Heti puskan takana on grilli ja pöytäryhmä. Ryhmä on 12 vuotta vanha muovinen hirvitys (mutta toimiva!) ja jos ei muuta halua piilottaa, niin ainakin sen.

 Syreeniaidanne on meidän asumisaikana pistetty matalaksi kertaalleen. Silloin jälkityöt jäi tekemättä ja aidanne kasvoi alhaalta lehdettömäksi ja ylhäältä tuuheaksi. Alaosa on lisäksi aivan täynnä  nokkosta ja vadelmaa. Molemmat ei toivottuina vieraina.

 Nyt aidanne on matalana uudemman kerran, ja tällä kertaa saa ne vadelmat ja nokkosetkin kyytiä. Kuvasta näkyy, että vielä en ole tehnyt asialle mitään. Odotankin suosiolla ensi kevättä. Tänä syksynä jos säitä riittää, on ainut puuha kasata tuohon ihan hirvittävä kasa haravoitavia lehtiä. Keväällä katsotaan mitkä syreenit lähtee kasvamaan, ja aukkokohtiin laitetaan uudet taimet. Niiden taimien suhteen olemme omavaraisia. Nyt tuossa kasvaa vain liilaa syreeniä, mutta voisipa sekaan istuttaa valkoistakin, sitä kasvaa vaaleanvihreänä puskana kuvassa ison koivun edessä.

Ja vaikka muutaman vuoden saammekin kärvistellä ilman näkösuojaa, niin uutta aidannetta täytyy leikata säännöllisesti jotta siitä saa tuuhean alaosastaankin. Nokkoset ja vadelmat saan luultavasti nyhtää juurineen useammankin kerran ennenkuin ovat hävitetyt. Mutta sitähän se on, ikuista taistelua rikkoja vastaan.