tai jos ei ole rokkaa, kelpaa myös sienet. Blogini pidempiaikaiset lukijat tietävät että koivikkomme on kanttarellien aarrepaikka. Keltaista kultaa jaetaan sieltä aina satokauden aikaan meillä kyläileville. Minä sekä mieheni emme kumpikaan syö sieniä, piste. Tai näin se ainakin oli.
Perinteeseen on tullut muutos, maa järisi ja minä opettelin syömään kanttarelleja. Tai edelleen opettelen. Kun tämä kesä on ollut mitä on, tein tällä viikolla ensimmäiset sienilöydöt. Piskuisiahan ne on, mutta niistä on aloittelijan hyvä aloittaa.
Keräsin koivikosta seitsemän pientä ja sievää kanttarellia. Söpöjä kuin mitkä.
Lykkäsin sienet pannuun kera voin ja vihannesten.
Hetki paistoa ja koko kasa lautaselle uunilohen kaveriksi.
Ja se toimi, olen edelleen hengissä! Oikeastaan kanttarellit eivät maistuneet miltään. Suutuntuma niissä on edelleen minulle vieras, mutta ei niin paha kuin juhannuksena syödyssä juustotäytteisessä herkkusienessä. Se herkkusienen koostumus tökki pahemman kerran vaikka kuinka yritin. Joten ehkä jatkan tällä oman koivikon antimien linjalla.
Joten sori ystävät, kanttarellit on tästä lähtien mun!
Kuulostaa aivan fantastiselta, mä rakastan sieniä! Suutuntuma on kyllä ruoassa tärkeä, varsinkin kouluajoista on jääny muutama juttu, jota en syö sen takia...
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
-Päivi-
Päivi: Fantastista tämä onkin, oppia tässä iässä syömään ruokia joita ennen inhosi!
VastaaPoistaEräs italialainen kokki antoi minulle neuvon, että sienet pitää hikoiluttaa kuivalla pannulla ennen kuin lisää mitään muuta, tällöin niiden maku/rakenne on parempi. Olen kokeillut lisäkettä, johon herkkusienien lisäksi laitan salottisipulia, valkosipulin kynnen ja pinaattia ja soijakastiketta tai suolaa, ja ainakin siinä tuo hikoiluttaminen toimii tosi hyvin.
VastaaPoistaNoista tulisi varmaan myös hyvä risotto.
OP
pienenä mä rakastin sieniä, mut jossain vaiheessa aloin kammoamaan niitä. sain kerran kuivattuja kanttarellejä ja päätin alkaa tykkäämään niistä. leikkasin pieniks paloiks ja heitin hirvenlihapullataikinaan. hyvää oli!
VastaaPoistaVoi löytyykö niitä kultakimpaleita jo? Nyt lähdenkin omat kanttarellipaikat heti tutkimaan!!!
VastaaPoistaOi, haluaisin itsekin oppia syömään sieniä. Lapsena tykkäsin sienisalaatista ja pyöryköistä missä oli sieniä. Herkkusinet menee, mutta muut tökkii. Innostuin esimerkistäsi ja saatan uskaltaa taas kokeilla..
VastaaPoistaAi mitä herkkua... Nam :)
VastaaPoistaHihii, tuo on niin tuttua :) Itse en sieniä suuhuni laittanut ennen raskautta, mutta raskausaikana iski himo sienisalaattiin. Itsetehtyä sienisalaattia vetelin vehnäpaahtiksen päällä ja siitä lähtien olen jäänyt niihin koukkuun. Syksy kahlataan metsissä hullunlailla, että saadaan talveksi herkkuja sekä suolaan että pakastimeen. Kyllä se siitä lähtee. Kohta huomaat olevasi koukussa vahtivas sieniaarteita hullunkiilto silmissä ;D
VastaaPoistaT:Hettura
Täällä ollaan erittäin pettyneitä, jos ei hirvipaistia vastaan enään saakaan kantarellejä :) Suosittelen tuota "hikoilutusta" minäkin. Eli sienistä pitää haihduttaa pannulla vesi ennen muiden lisukkeiden lisäämistä.
VastaaPoistaterv. Sisko
OP: Kiitos vinkistä, ensi kerralla hikoilutan sienet.
VastaaPoistacarovarium: Syksymmällä meinaan upottaa sieniä myös mureketaikinaan. Katotaan mitä perhe tykkää :)
maiju: Ilmisesti on ollut niin kosteaa ja sateista että sienet nousee jo.
villisilli: Ei kun kokeilemaan! Minä en tykännyt sienistä edes lapsena.
Mari: :))
Hettura: Sienisalattiin taita aolla vielä matkaa, mutta kanttarellit jo maistuu, himo ei haittaa :D
sisko: No ehkä niitä riittää mulle ja teille :D Ja voinhan mä vaihtaa yhden kissanpennun hirven lihaan!
Sienet pannulle, pikku hytynen voita, kuullotus, mustapippuria + suolaa, kermat perään ja keitetään kasaan. Uu la laa!! Soon hyffää!
VastaaPoistaSuutuntuma on todellakin tärkeää :) En voi sietää hedelmäpommi-jogurtteja kun niissä on rökäleitä. Samoin nektariini mehut tmv. missä on hedelmälihaa saa minut yökkäämään :( Mutta täytettyjä herkkusieniä RRRRRakastan ;)
VastaaPoista