Pakko se on myöntää, että ajatusmaailma näin keski-ikäisenä on vähän erilainen kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Silloin ei olisi tullut mieleenkään kokea mukavaksi asiaksi järjestää parinkymmenen hengen sukupäivällisiä. Nyt nelikymppisenä, on ihan toisin. Asiaan saattaa toki vaikuttaa se, että mies teki ruuan ja sisko täytekakun. Minun tehtäväksi jäi siivota ja huolehtia kukat.
Siinäpä se toinen keski-iän merkki, kukat. Nuorena viis veisasin kimpuista ja kukista, nyt niitä on hauska väkertää. Luonto on jo näin keväästä täynnä materiaalia vaikka minkälaisiin asetelmiin.
Näitä sisätilojen kukkia laittaessani olo ihan herraskainen. Tiedättekö sen sellaisen filmien kartanonrouvan jonka elämän päätehtävä on asetella kerran viikossa erilainen asetelma siihen eteisen lipaston päälle. Siihen ylelliseen porrasaulaan, visiittikorttien viereen. Ah, sellainen elämä sopisi minulle oikein hyvin.
Toisaalta, ehkä siihen elämään on syytä opiskella enemmän eleganssia ja asettelun perusasioita näiden kukkien kanssa. Tai, ehkä harjoitus tekee mestarin...
Lasikuistille laitoin esille jo aiemmin tekemäni asetelman. Se pitää nostaa vielä yöksi sisälle pelargonin takia, viime yönäkin meillä oli reilusti pakkasta.
Lopuksi kukista kouluun. Koulun palo saatiin hallituksi melko ripeästi, onneksi oli vapaapalokunta lähellä. Koulusta paloi yksi huone, mutta koko rakennus kärsi savuvahinkoja. Vielä ei ole tietoa päättyykö koulun taru tähän vai ei. Torstaina on vanhemmille tiedotustilaisuus jonne olisin mennyt itsekin ellei olisi estettä. Täytyy kysellä muilta mitä siellä kerrotaan vaikka kylän koulu ei ole meille nyt ajankohtainen omien lasten suhteen. Pidämme sieltä välivuotta kun eskarilainenkin lähtee esikouluun kirkonkylälle.
Ihana kuulla että vain yksi huone paloi, se on tosi hyvä juttu - puutalo kumminkin, olisi voinut käydä paljon hullummin.
VastaaPoistaVoi teillä on niin kaunis talo vanhoine mööpeleineen, että voin hyvin kuvitella tuon sinun herraskaisen kukkien asettelutunteesi :-D Ihanat kukat muutenkin. Luulen, että minulle ei ihan tuollaista fiilistä syntyisi kun taloni on ennemminkin mummonmökkityyppinen.
Tuo emalipata-asetelma sopisi siis tännekin ;-) Siinä on sitä fiilistä mitä minun luota kai eniten löytyy…
Ihan sama tauti täälläkin, keski-ikäistyvän kukkakuume :) Kurja juttu tuo koulupalo, se jotenkin tuntuu pahemmalta, kuin jonkun uuden rakennuksen palo.
VastaaPoistaHienoa, että koulusta paloi vain se yksi huone....Toivotaan, että koulunkäynti saa siellä jatkua:)
VastaaPoistaOnnittelut synttärisankarille <3
Ihania kukkasia! Onneksi koulu säästyi suuremmilta vahingoilta.
VastaaPoistaHauskaa vappua!
Saila: Tykkään molemmista tyyleistyä, saliin sopii vähän hienostuneempi. Lasikuistille taasen enemmän sellainen mökkitunnelma.
VastaaPoistaPeurankello: jee, kukkakuumetta muillakin :D Nyt on selvinnyt että koulun palo on sytytetty joko tahallaan tai vahingossa, harmi.
MaMMeli: Kiitos, synttärit oli jo viime vuoden puolella. Nyt oli vieraita siksi että ulkomaansiskoni saapui taas Suomeen. Keräännyttiin kaikki läheiset yhteen siskoa varten.
Mari: Kiitos, hauskaa vappua sinnekin!
Helou, hienoa on olla nelikymppinen!! Minullakin se parin vuoden päästä lähestyy. Kauniita kukkajuttuja! Tuo kouluasia varmasti järkytti, mutta onneksi ei kuitenkaan maan tasalle palanut, hui.
VastaaPoistaMoni asia on tosiaan toisin nyt kuin parikymmentä vuotta sitten... esimerkiksi juuri suhtautuminen kukkasiin :)
VastaaPoistaNeilikat ovat kauniita !