Hei, olen Katja,
ja minulla on riippuvuus sokeriin.
Näin alkaisi kertomukseni jos meille sokeriaddikteille olisi oma ryhmä jossa purkaa riippuvuuttaan.
Kun ei ole, niin purkaudun teille.
Olen aina pitänyt sokerista, karkeista, makeista herkuista ja leivonnaisista.
Ahmimisesta ja huonosta olosta huolimatta olen ahminut vielä vähän.
Ainut keino joka tuntuu pitävän himoni kurissa on karppaus.
Mitä vähemmän hiilihydraattia syön missä tahansa muodossa, sitä vähemmän tekee mieli sokeria.
Sokerin syönti on ollut osittain myös tapa.
Tiedättehän sen hetken.
Lapset illalla nukkumaan, hyvä asento nojatuolista tai sohvasta, televisio tai tietokone auki,
viereen kuppi teetä ja 200g suklaata. Tai säkki irtokarkkeja.
Mikään ei rentouta paremmin,
ja tuo kiloja lisää.
Nyt olen tilanteessa että minulle riittää suklaata se 10g, eikä teessä ole puolta kiloa hunajaa.
Flunssassa sallin hunajaa teelusikallisen, mutta en kymmeneen kupilliseen päivässä.
Suklaata saa mennä 20g jos on paha ketutus päällä.
Niin, olen myös tunnesyöppö.
Tunne kuin tunne on ollut hyvä tekosyy syödä kaikki kaapit tyhjäksi makeasta.
Se 10g suklaata ei saa olla ihan mitä vaan sokeria. Tämä Maraboun 70% minttusuklaa on siinä hilkulla onko sallittua. Parempaa olisi Lidlin 81% tumma suklaa, siinä kun on hiilihydraattia vain vähän ja sitä pystyy vielä syömäänkin ilman irvistelyjä. Marabouta tuli hamstrattua joulusuklaiden alesta ja siksi saan nyt syödä sitä.
Loppuu se kuitenkin aikanaan. Ja tykkään kun se on tuollaisissa 10 gramman paketeissa.
Levynäkin saa, mutta ehei, siihen en sorru.
Olen myös huomannut, että kun en kiellä itseltäni suklaan nautintoa täysin, saan pidettyä riippuvuuteni paremmin hallinnassa.
Mieluummin yksi pieni sallittu ja hallittu pala, kuin himossa syöty hallitsematon määrä.
Kuka muu uskaltaa tunnustaa kuuluvansa samaan ryhmään?
Kyllä, tunnustan. Kaikkea on kokeiltu ja toimivin mulla on totaalistoppi makealle, mitään kohtuukäyttöä en tunne. Lisäksi salitreenit niin usein viikossa kun vaan jaksaa, mieluiten x4.
VastaaPoistaElämäntapa ei (valitettavasti) tämäkään oo vaan kun repsahduksia sattuu ni sitten aloitetaan taas uudestaan ku sopiva määrä motivaatiota on kerätty takaplakkariin :)
Hei, olen Tuija ja olen sokeriaddikti ;-)
VastaaPoistaMulla on vain olemassa joko tai vaihtoehdot. Tässä odottelen, että vaihtoehto totaalistoppi alkaa....
-Tuija-
Minä en tajua, kun olen ollut varsinainen sokerihiiri mutta viimeisten muutaman vuoden aikana se himo on hävinnyt! Olen aina tykännyt myös sipseistä ynnä muista suolaisista ja ne menevät edelleen samaan tahtiin. Ihmetyttää tuo suhteen muuttuminen makeisiin. Söin makeaa siinä määrin, että saatoin parikymppisenä vetää litran jäätelöä tai kokonaisen suklaalevyn plus vielä muuta, ja olihan minulla parin vuoden ajan myös bulimiaa. Onneksi se loppui varhain.
VastaaPoistaKilot eivät kylläkään häviä (kyse on kyllä vain alle kymmenestä kilosta) vaikka makean syönti on hävinnyt, nimittäin nykyään istun sohvalla edessäni vino pino varrasleipää ja voita tai suolakeksejä ja juustoa, ja ehkä vielä viiniä, ei mikään kaloriton pommi siinä :-D
Hienoa että olet onnistunut kääntämään makeanhimosi voitoksi, tuo on upea tunne ja tavoite, että saat herkun ja nautit siitä - ja oikeasti mikään ei kumminkaan ole sen ensimmäisen suupalan voittanutta, mikään niistä jälkimmäisistä ei ole niin makoisa ja tuota samaa nautintoa, niinpä ne ovatkin turhia jos pystyy näin järkevästi ajattelemaan.
Mä olen myös ihan sokeriaddikti. Tosin sallin karkit ainoastaan sillä ehdolla, että niinä päivinä on täytynyt tehdä ensin kunnon hikiliikuntaa. Käydä 10km juoksulenkillä tms. Eli jos haluaa herkkuja, niin ne pitää myuös ansaita. Toimii ja motivoi hyvin liikkumaan ;)
VastaaPoistaNyt raskauden aikana en ole uskaltanut kamalan raskasta liikuntaa harrasstaa, koska en omista sykemittaria. Olenkin siksi kieltäynynyt lähes täysin herkuista. Lokakuun lopulla B oli Suomessa käymässä ja toi sieltä pusseittain lempparikarkkeja tuliaisiksi ja niiden varastojen tyhjentämiseen kyllä kulunut kuin kaksi viikkoa :) Mutta muuten olen nyt onnistunut elämään jo useamman kuukauden lähes täysin herkuttomasti. Joulunakin söin vain ihan muutamia suklaakonvehteja ja siinäpä se. Ensi viikolla olen itse Suomessa ja silloin aion kyllä pitää taas herkkuviikon, mutta sen jälkeen tämä karkkilakko saa taas jatkua... Sitten kun vauva on syntynyt ja olen itse siinä kunnossa, että voin taas harrastaa kunnolla liikuntaa voin ottaa taas karkit mukaan ruokavalioo. Et arvaakaan kuinka jo odotankaan sekä karkkeja, että kumma kyllä myös pitkiä juoksulenkkejä :)
Sehän on ihan todistettu fakta, että sokeri on huume siinä missä alkoholi ja tupakkakin. Liikakäyttö aiheuttaa riipuvuutta ja riippuvuuden hylkääminen vieroitusoireita, jotka johtavat himoamaan lisää ko.ainetta. Moneen korvaan tällainen väitös kuulostaa ihan naurettavalta(sokeri! luonnotuote! mikään myrkky ole!). Mutta siinä on perää enemmän kuin haluaisimme uskoa: Niin vaan ovat tupakka ja alkoholikin "luonnontuotteita." ;)
VastaaPoistaRavitsemustiedettä opiskelevana olen ollut valtavan kiinnostunut juuri sokerin vaikutuksesta ihmisen kehoon ja mieleen. Sillä nimittäin on, kuten kirjoititkin kokemuksistasi, aivan valtava vaikutus kokonaisvaltaiseen olotilaan. Jos ruokavalio koostuu pääasiassa hiilaripohjaisista tuotteista, nälkä vaivaa kokoajan. Jos taas koostaa annoksensa niin, että proteiinia ja rasvaa tulee riittävästi, ne täyttävät vatsan ja pitävät olon kylläisenä pitkään. Ja kuten itse olet havainnut; makeanhimo on muisto vain :)
Itse en ole varsinaisesti karppaaja, mutta suosin täysjyvää niissä viljatuotteissa joita syön. Pääasiassa ruokavaliossa kannattaa kuitenkin pitää kasvikset, lihatuotteet ja hyvät rasvan lähteet. Naurettavinta on minusta tämä nykyajan karppaus-pelottelu: Ihmiset kertovat olonsa kohentuneen, veriarvojen parantuneen, painon tasaantuneen ja masennusten ym. mielensairauksien kadonneen kuin tuhkana tuuleen. Ja sitten jotkut kehtaavat väittää, että ko.ihmiset ovat väärällä tiellä :S Kummallista ravitsemuspolitiikkaa, sanoisin.
Blogisi oli muutenkin mukava löytö! =) Kertoilehan enemmänkin karppauksestasi, ja kuinka toteutat sen käytännössä. Uskon, että siitä hyötyisivät monet sokerihiiret :) Kiitos tästä. Taidankin kipaista kaupan kautta hakemassa levyn tummaa suklaata. (korkeampi hintakaan ei haittaa, koska levy säilyy kaapissa viikkotolkulla ;))
Minä uskallan tunnustaa. Olisinpa yhtä hyvin tilanteen herra kuin sinä. Hieno saavutus!
VastaaPoistaMä olen karpannut pari viikkoa taas oikein tiiviisti ja sokrunhimo alkaa pikku hiljaa häipymään. Katoamaan sitä ei varmaan saa ikuna. Nytkin olen kyllä pahimmissa himoissani sallinut pari viinikumia illalla.
VastaaPoistaTäällä on yksi kovan luokan addikti. Mulla on akuuttiin hätään suklaata jopa piilossa. Muhun auttaisi varmaan enää joku Betty Ford klinikka :(
VastaaPoistaNiin Tutulle Kuulostaa!!
VastaaPoistaMinulle sokeri on sama kuin suklaa ja sitä on mennyt paljon, yksi geisha patukka ei tuntunut missään..no onneksi niitä alettiin tarjoamaan kolmea alessa =(
Joulu on paha, kun konvehti rasiat tulee kauppoihin, niin silloin tällainen heikko kuin minä saa ihan kuin ylempää luvan niitä alkaa massuttaan =(
Vuoden vaihteessa taas kerran käännyin peilin edessä pois, kun en pitänyt näkemästäni, turvonnut maha, huono olo, ei voimia...pitkä lista..
Olen kokeillut kaikenlaisia ihme juttuja varsinkin näihin mun vatsaongelmiin, ärtynyt paksusuoli ym diagnooseja..ruokaa ei monikaan ole syyksi maininnut..kunnes itse aloin ottamaan selvää ja hankkimaan lisätietoa hivenaine terapeuteilta ja nyt kävin sitten myös verikokeissa..
Jätin itse ilman ohjeita kaiken gluteiinin pois ruokavaliosta, perunan olen jättänyt jo kauan sitten, ei lisäaineita ja lähes kaikki luomua.
Ja nyt voin jo sanoa sen ääneen, että näin hyvin en ole voinut koskaan!!
Mun maha ei möyryä, ei turpoa, virtaa on aamusta iltaan ja makean himo on kadonnut tyystin!!!!
Välillä otan palan tummaa suklaata, juon tosi paljon vihreää luomu teetä..siis monta kuppia päivässä, ruoaksi kasviksia, kalaa, kanaa..punainen lihakin jäi ihan itsestään..
Ja vitsit kun on mukava syödä kun ei tartte miettiä miltä kohta mahassa tuntuu :))
tämä taitaa olla ääripään karppausta, mutta luulen että minulle ei vaan sovi gluteiini missään muodossa, ja sitä nyt selvitetään myös verikokeella ja ehkä tähystyksessä, mutta tämä kokemuskin jo kertoo omaa kieltänsä..
tuli pitkä juttu, mutta kun nämä ravinto asiat on olleet mielessä jo pitkään ja tartuit hyvään aiheeseen :)
Tsemppiä sinulle!!!
jaana
Kuin omasta näppiksestäni, hyvin kuvaava :) Tuo Maraboun dark mint on kyllä liian hyvää, ei passaa kovin usein ostella, mutta hyvää on se samaisen valmistajan 86%, mun mielestä parempaa ja jokseenkin pehmeämmän makuinen kuin Lidlin 81%.
VastaaPoistaTäällä yksi anonyymi sokeriaddikti ilmoittautuu. Nuorena inhosin suklaata, en sitä syönyt, mutta näiden kahden nuorimmaisen jälkeen on alkanut suklaa upota. Olen nyt yrittänyt korvata tuon sulkaanhimon salmiakkipastilleilla. Mutta kerran viikossa on vähintään pakko saada suklaata.
VastaaPoistaTunnustan, ja aivan samaa olen kokenut, kuin sinä. Pieni määrä, esim. marjojen, hedelmien ja joskus herkunkin muodossa saa homman pysymään jotenkin aisoissa ;)
VastaaPoistaaNNa ja Tuija: Minulla totaalistoppi aiheuttaa niitä pahoja repahduksia, elämäntapaa kohden pyrkimys täälläkin :)
VastaaPoistaSaila: Minulle ei taas maistu sipsit ynnä muut suolaiset herkut. Saatan pari syödä, mutta siihen se jää, koskana ei tee mieli niin paljon että itselleni ostaisin kaupasta. Tuon suklaan himon loppumiseen voisin ottaa tännekin! Ja oikeassa olet siitä ekasta palasta, loppu on ihan turhaa.
Saara: Mun itsehillintä on ollut joka raskaudessa täysi nolla. Jokaisesta on tullut painoa melkein 30kg ja sitten niitä on tuskasteltu alaspäin.
Maama: Tervetuloa lukijaksi! Allekirjoitan ihan täysin sokerin olevan "huume", jonnekin mielihyvän keskukseenhan se vaikuttaa. Asiantuntija en ole, mutta karppauksessa on mielestäni paljon hyvää. En ole eläissäni syönyt niin paljon kasviksia yms. kun nyt syön, tai ylipäätään terveellisesti ilman lisäaineita.
Susanna: Tsemppiä yritykseen! Puoli vuotta tässä on menty, olen ajatellut että jos vuodessa tai kahdessa oppisi uuden elämäntavan, ja sitten se menisi osin luonnostaan. Addiktio tuskin on koskaan täysin voitettu.
nanna: Hyyyi! Viinikumeja, niitä tosian riittä se pari :D
Rva Kepponen: Mulla on nykyään tumman suklaan jemmoja, muu perhe ei niitä huoli joten säilyy kaikki mulle :))
Jaana: Hyvä kun löysit avun viljattomuudesta. Minä olen melkein täysin viljattomalla ja kyllä olo vatsan kanssa on ihan erilaista kuin ennen. Viljan syömisen huoma heti, kuten tänään kun leivon sämpylöitä ja erehdyin syömään yhden. Enpä syö taas vähään aikaan. Karppireseptit on siitä mukavia että niissä ei gluteenia pahemmin ole. Tsemppiä sinnekin <3
Eija: Käyköhän huonosti jos testaan Maraboun tummempaa versiota. Lildin on hyv siitä, että sitä ei voi tosiaan syödä kuin vähän kerralla.
Katri: Kerran viikossa on oikein hyvä, mä söin ennen joka ikinen ilta, ja tosiaan saattoi mennä aina se 200g sitä sinistä. Patukka vähintään.
Peurankello: Vertaistuki on tärkeää, tietää että ei ole yksin addiktionsa kanssa. Heikko sielu ja niin edespäin :)
VastaaPoistaMakuaistini on muuttunut uuden ruokavalion myötä huomattavasti, nyt omena tai appelsiini tai marjat tuntuu ilman mitään sokerilisiä ihan älyttömän makeilta. Kelpaa oikein hyvin karkista :)
Mielenkiintoinen kirjoitus!!
VastaaPoistaMä olen sokeriaddikti myös. Huomaan, että pääosa mun syömisistä on hiilareita. Tänään etenkin kiinnitin taas siihen huomiota: aamulla banaani ja teetä, pari tuntia myöhemmin 4 (joo-o...) ruispalaa + oivariinia + juustoa, lounaaksi puuroa (olikohan ohraa..) ja mehukeittoa, välipalaksi suklaata (Conscious-minttusuklaata, että sentään kuitenkin suklaata sieltä terveellisimmästä päästä..), päivälliseksi perunaa ja jauhelihakastiketta + luumu, sitten taas sitä suklaata ja iltapalaksi kaksi ruispalaa + oivariinia + juustoa. Siellä sun täällä välissä sitten lisänä teetä (jossa ei mitään makeutusta).
Kun tuota ruokavaliota tarkastelee, mietin väkisinkin, että jos mä alkaisin karpata niin mun ruokavaliosta lähtis... ööö... kaikki. Ups. Silti mua todella paljon kiinnostais rukata ruokavaliotani paremmaksi ja reippaasti vähentää noita hiilareita. Mä luulen, että mun olo kohenis monin tavoin, jos saisin niitä vähennettyä. Nyt olen just sellanen turvottelija, mahassa ilmaa kaiken aikaa, väsyttää jne.
Mutta mistä saisi itsekuria?
Täällä kans sokeriaddikti :) Ja karppaamaan pitäisi kyllä ruveta, huoh... Tai ainakin vähentää hiilareiden syöntiä...
VastaaPoistaTäälläkin yksi sokeriaddikti. Kirjoituksesi olis voinu olla mun kirjoittama. Olen myös pahimman luokan tunnesyöppö :( Ja ylipainoa löytyy ihan hirveesti. Pari viikkoa oon nyt ollut tosi tiukalla karppauksella, hiilarit minimissä,kun isommilla hiilarimäärillä makeanhimo ei kadonnut ja repsahduksia tapahtui liian usein. tarkoitus on jatkaa näin kunnes saan jonkinlaisen yliotteen sokerihimosta, sitten alan lisäämään enemmän esim. kasviksia ruokavalioon.
VastaaPoistaKunnioitettavaa itsehillintää ja tsemppausta sokerin tuhoavaa ylivaltaa vastaan. Hienoa. Taisto jatkukoon meillä kaikilla :)
VastaaPoistaTäällä kans yks herkkupylly.:) Mikä onkaan ihanampaa kuin illalla lasten nukahettua lappaa karkkia,sipsiä yms. ja selailla nettiä... Me tehhään sitä yhessä miehen kans. :)Kumpikaan ei olla vielä paino-ongelmissa, mutta ku ikää tulee, niin rupee varmasti herkut tarttumaan mahalle ja vyötärölle. Kova on yritys vähennellä, nyt löyty sattumalta sittarista pirkka salmiakkia. 100g(pieni) pussi. Jos syö koko pussin siitä saa sokereita vain 1g ja rasvaa 42g, 110kcal. Ja nuo on mun mielestä oikein hyviä, eikä niitä tullu syötyä kerralla koko pussia. :) Suklaa on kyllä aivan parasta, mutta tumma suklaa ei oikein uppoa. :)
VastaaPoistaHei minä olen Irmastiina.....
VastaaPoistaSiis samaan sarjaan kuulutaan, mutta karppausta en kyllä harrasta....☺
Jotenkin tuntuu, että nyt, kun mieheni on niin paljon sairautensa aikana laihtunut, en kehtaa edes puhua mistään karppauksesta. Toinen, kun yritää epätoivoisesti saada kilojaan takaisin, tuntuu omasta syömisestään puhuminen ja jahkaaminen pahalta...
Mutta jahka, mieheni on taas terve, niin sitten...☺
Aina ennen on ollut helppo ottaa vain se määrä kuin maha vetää, tai oikeastaan ei edes sitä. Ei ole ollut ongelmaa ylensyönnin kanssa, mitä nyt joskus salmiakkia... ;)
VastaaPoistaNyt raskaana ollessa viimeinen kolmannes on tehnyt tepposet: namihiiri löytyi minustakin. Oi että tekee mieli kakkuja, vanukasta, suklaajätskiä...mmmm!
Moikka, yhdyn sanoihisi aikalailla. Nyt olen karpannut 13 kg pois ja matka jatkuu. Kerran viikossa on herkkupäivä eikä silloinkaan mene sitä mössöä enää kilotolkulla kohti naamaria.
VastaaPoistaOlen Lissu ja olen sokeriaddikti. Jouluna tuli taas syötyä niin paljon suklaata ja marmeladia, että vieroitus niistä on todella hankalaa. Parasta on, että mies käy vähään aikaan meillä kaupassa, hän kun ei ota kärryyn yleensä mitään ylimääräistä. Itse sortuisin taatusti. Harmittaa, kun en oikein tykkää tummasta suklaasta. Pahan suklaan himossa sekin tosin menee :)
VastaaPoistaHeli: Kuulostaa ihan minun syömisiltä ennen karppausta. Ja myös luulin että eihän sitten saa syödä mitään. Toki joistain asioista joutuu luopumaan mutta mitä saakaan tilalle. Voissa paistetutu kasvikset, kananmunat, kalan, mantelin ynnä muut herkut. Minule perunan pastan ja riisin pois jättäminen oli kaikkein helpointa, seuraavaksi tuli leipä. Vaan se makea, sen kanssa taistellaan eteenpäin päivä kerrallaan :)
VastaaPoistaMari: Suosittelen ainakin kokeilemana karppausta. Itse olin sen suhteen hyvin epäuskoinen ennen kuin itse kokeilin. Nyt en enää pois vaihda.
minna: Kaalit on hyviä, niitä voi popsia aika huoletta ketoosissakin. Tsemppiä!!
Wihtori: Taisto jatkukoot meille suosiollisena!
Kaisa: Sen tumman suklaan kanssa sai aluksi tehdä vähän töitä. Nyt taasen tavallinen "karkkisuklaa" maistuu suussa aivan ällöttävältä.
Irmastiina: Ymmärrettävä syy, paranemista miehelle ja tsemppiä puolisolle :)
Sissi: Onnellista odotusta! Raskausajat on olleet minullekin vaikeita, tuttu tunne...
Reissuja ja romantiikkaa: Hieno saavutus sinullakin! Minun paino on jymähtänyt -16 kiloon. Sopisi mennä vielä muutaman kilon alemmas ennen kesää.
Lissu: Tumma suklaa vaati minulta aluksi opettelua, aloitin niistä kevyemmistä ja tuo maraboun on todella hyvää, kannattaa kokeilla jos tykkää mintun mausta.
http://www.oafinland.org/
VastaaPoistaniin tuttua.. mulle tiukin pala on ehkä kahvileivät ja suklaa.. kahvin kans vaan aina tekis mieli pullaa, kakkua, piirakkaa tms.. :(
VastaaPoistaYlipainosta ne kärsi mut silti tuo herkuttelu hirvittää ja niinpä nyt aloitettiinki miehen kans herkkulakko.. saa nähä miten siinä pysytään.. täytyy ostaa paljon hedelmiä, terveellisiä pähkinöitä, kasviksia yms naposteltavaa, ni sais nuo rasvaset ja sokeriset herkut minimiin! Tiukkaa tekee, sen tiiän mut pakko yrittää!!
Käsi pystyssä.
VastaaPoistaMulla ainoa, ja sitä suurempi heikkous, on maitosuklaa. Muun makean perään en ole, itse asiassa en erityisemmin pidä muusta makeasta lainkaan, mutta tuo Fazun Sininen leipä...
Olen vakavissani harkinnut hypnoosia tai jotain noitatohtoria.
Vielä yksi sokeriaddikti ilmottautuu.
VastaaPoistaMua auttaa kuivatut hedelmät. Onhan niissäkin sokeria, mutta hedelmäsokeria ja olen ajatellut, että niitä voipi syödä hyvällä omalla tunnolla. Siis en tarkoita mitään kaupan kuivattuja, joissa usein on valitettavasti lisätty sokeria, vaan sellaisia itsekuivattuja, taatusti 100% naturel. Tänä kesänä tuli puutarhassa niin huima sato, että piti ottaa kuivaus käyttöön säilönnässä ja se on auttanut tulemaan toimeen sokerihimon kanssa.
tv Leena
Siitä oli muistaakseni joku tutkimus, että sokerin perään ollaan syntyjään, suolaisen (ja rasvaisen) opittuna. Tiedä häntä ja todenperäisyyttä, mutta minä en ole koskaan ollut sokeriaddikti. En välitä makeista herkuista niin, että miettisin niitä vesi kielellä. SEN SIJAAN kaikki sipsit, suolapähkinät ja rasva tihkuvat pizzat saa mut ihan sekoamaan - vaikkei olisi edes nälkä ti niitä saatavillakaan. Pelkkä ajatteleminen saa mut kuolaamaan!
VastaaPoistaMUTTA. Odottaessani aikoinani viidettä lastani, olin jostain syystä ihan hulluna suklaaseen. Meinaa oksennus tulla nyt kun ajattelenkin syöneeni suklaalevyä kuin leipää, reunasta kiinni ja haukkaamaan. YAA! Eli ymmärrän sokeriaddiktiuden, vaikken itse sellainen olekaan.
P.S. olen myös omaa rasvaisen ja suolaisen himoani taltuttanut vähentämällä, en kokonaan välttämällä.
Täällä kanssa ollaan koukussa makeaan!
VastaaPoistaNuorempana ei kilot kertyneet vaikka olisi kuinka mässyä vetänyt, nykytilanne on ikävä kyllä toinen.
Mulle ei sovi totaalikieltäytyminen, silloin on vaan ja ainoastaan herkut mielessä. Suon itselleni palan,pari suklaata tai lakupatukan tai muutaman namun jos oikein mieli tekee. Toisinaan tekee niin kovasti mieli, että tulee vedettyä enempikin. Vaikka tiedän, että mussuttamisen jälkeen tulee melkein paha olo.
Sekin on erilaista nuoruuteen verrattuna, että jos syö liikaa makeaa, niin tulee yökkö olo. Onko se kehon oma keino kertoa, että hakoteillä ollaan!!??