Kolme työpäivää takana ja mä olen ihan puhki ja poikki.
Elämässä on ihan yhtäkkiä rytmi ja järjestys ja se ottaa koville.
Työpäivän aikana ei paljoa ole taukoja vaikka kotona olenkin.
Yöunet jää ihan liian vähille kun en vaan osaa mennä nukkumaan.
Päiväunet jos ottaa, on entistä enemmän sekaisin.
Työpäivän vielä jaksaa mutta sitten on veto pois.
Ei niissä hoitolapsissa mitään, he ovat helppoja
MUTTA
ne omat!
Kuopus kiukkuaa, ei osaa enää mitään, ei halua sitä, tätä, eikä tota.
Ekaluokkalaisen elämä on ollut tämän viikon varmaan elämänsä stressaavinta.
Kysyy aamuisin, TAASKO noi on täällä?
12-vuotias sitten luovii siinä jossain ja yrittää piiloutua peräkammarin nurkkaan.
Että semmoista.
Kyllähän tämän etukäteen tiesi, että työn aloitus on todennäköisesti hankalinta omille lapsille. Varmasti helpottaa kun ensi viikolla alkaa koulut ja kerhot, ja ehkä minäkään en ole enää ihan näin väsynyt.
Että kertokaas työelämään palanneet missä kohtaa se väsymys helpottaa?
Tarvitseeko kitua viikkoja vai kuukausia?
Tarpeeseen tulee huominen vapaapäivä.
Kuvat eivät liity aiheeseen, kunhan kaivelin vanhoja koneelta. En ole jaksanut kaivaa edes kameraa esiin.
Voi ei, alku on varmasti hankalaa, kun kaikki hakee omaa paikkaansa. Kyllä se siitä helpottaa, mutta omat lapset ovat varmasti mustasukkaisiä äidistä, kodista ja leluista. Voimia ja huumoria täältä toivottelen <3
VastaaPoistaMä voisin kuvitella ettei se helpota koskaan, mutta siihen kai vaan tottuu ;-) Siis väsymykseen.
VastaaPoistaIhania kuvia, ja ollapa kotikissa ilman työtä ja velvollisuuksia.
VastaaPoistaEipä ole helpottanut täälläkään. Mutta tottunut olen jollain tapaa syksyn mittaan. En kuitenkaan hyväksynyt täysin, yhä kaipaan kotiin lasten kanssa.
VastaaPoistaVoimahaleja tältä suunnalta =)
VastaaPoistaMinusta on näyttänyt siltä, että tämä pitkä joululoma on vähän liian pitkä koululaisille. Liikaa pakkasta ja lunta, että ulkona jaksaa temuta vain intohimoisin luistelija.
VastaaPoistaKannatan kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa niitä päivätirsoja.
Jaksamisia!
Iso tsemppihali! Sulla tosiaan työt ovat kotona ja omat kiukkuaa vielä senkin jälkeen..
VastaaPoistaÄlä nyt kauhistu, mutta oikeasti ei se väsymys mihinkään katoa-sen kanssa oppii vain elämää.Mäkin torkun työmatkat junassa, ai että sitä osaa arvostaa 10min nokosia nykyisin;-).
Huomenna on loppiainen ja sulla lepopäivä, jos teidän perheen isukki on kuulolla ni sä olet ansainnut aamukahvit sänkyyn, ja myöhäisen herätyksen, eikö?
Kun koulu alkaa, ja lapsilla omat tutut rutiinit, niin varmasti helpottaa. Itselläni meni töihin tottumiseen muutama viikko, olin niin innoissani, että meni vähän ylikierroksilla aluksi. Nyt muutaman kuukauden jälkeen on tasoittunut, ja omakin rytmi arkeen ja kotihommiin löytynyt.
VastaaPoistaKyllä se siitä, muutos on teidän pojille iso, kun oudot "otukset" valtaavat HEIDÄN oman kodin, mutta tottuvat varmasti.
Voimia arkeen, ja työnteko on kyllä ihan mukavaa, ainakin palkkapäivinä tuntuu siltä :)
Anteeksi, mutta kun tuntuu, ettei helpota laisinkaan...
VastaaPoistaVoimia ja tarmoa!
voi muistan sen kuin eilisen, kun meille tuli ensimmäiset sijaislapset. pojat oli ala-aste ikäisiä, ja koville otti. Kyllä monta kertaa saatiin selitellä miksi ja ikuisestiko ovat meillä.. meidän iltatähti oli vasta 1-v kun uudet tuli, elikkäs on kasvanut tähän hulinaan. Voimia sinne, sinun lapsilla on kuitenkin koti suurimman osan ajasta omassa käytössä ja niin myös vanhemmatkin ;)
VastaaPoistaVoimaannuttava halaus!
VastaaPoistaKirjoituksesi kuulostavat niin tutulta: Neljä lasta, hirsitalo, remontti ja hoitolapsia. Oikeaa voita ja paljon D-vitamiinia :)
Minun osaltani on hoitolapset jo taaksejänyttä elämää mutta vielä hyvin tuoreessa muistissa. Ei se helppoa ole mutta tärkeää, tärkeää työtä. Tunteiden ja järjen vuoropuhelua, välillä helpompaa välillä raskaampaa. Täyttä elämää!
Onnea työhön ja Uuteen Vuoteen!
Huih, kovin synkkää tekstiä vastauksissa ;)
VastaaPoistaKyllä se helpottaa.
Kevät tuo tullessaan pirteämpää mieltä ja uusia ideoita.
Uutta tekemistä ja uutta suunniteltavaa.
Ehkä fyysinen väsymys ei helpota niin konkreettisesti,
mutta kevät tuo kyllä uutta puhtia varmasti. Talvella kaikki on vähän hankalampaa.
Ja kun totut uuteen rytmiin, alkaa kaikki sujumaan, kuin sitä olisi aina tehnyt. Kaikkeen tottuu ja se jo itsessään helpottaa.
Asenne pitää vaan saada kohdilleen.
Muistetaan, ettei väsynyt ajattelutapa luo kun lisää samaa ;)
Helpommin sanottu, kuin toteutettu.
Mutta pirteään asenteeseen kannattaa pyrkiä.
Olosuhteet ei aina ole ihanteelliset, mutta surkea mieli ei auta, eihän ?
Hurjasti jaksamista ja iloista mieltä täältä, puf.
Napsauta henkseleitä ja päätä pärjätä erinomaisesti Ü
Tsemppiä ja voimia työnaloituksen kanssa! Koita levätä, ainakun se on mahdollista ♥
VastaaPoistaAlku (aina) usein hankalaa, kyllä se siitä helpottaa. Kevättä kohti, lisää valoa ja väriä varmasti piristää!
VastaaPoistaOlihan se juu aikamoista kun itsekin perhepäivähoitajana aloittelin! Nimenomaan omat muksut sitä pinnaa kiristi. Kyllähän se elo ja olo tasottui, kun tultiin tutummiksi puolin ja toisin.
Onhan se ymmärrettävääkin, se omien kiukku. Jaat kodin, tavarat ja vielä äidinkin!
Voimahali alkuväsymykseen!
Katja,
VastaaPoistasääntö numero 1 ÄLÄ VAADI ITSELTÄSI TÄYDELLISYYTTÄ!
sääntö numero 2 LAPSILLE EI OLE VAARALLISTA KIUKKUILLA ELÄMÄN MUUTOKSIA
sääntö numero 3 KYLLÄ KAIKKI JÄRJESTYY
sääntö numero 4 LEIKI ROBOTTIA KUN ON TOSI HANKALAA (auttaa ainakin mua)
sääntö numero 5 ÄÄRIMMÄISESSÄ HÄDÄSSÄ, "VUOKRAA" ESIKOISEN KOTIA JA MENE SINNE NUKKUMAAN
Tarja
Mjaa, en tiiä millon helpottaa. Oon ollut töissä lokakuun alusta, ja vähän alkaa väsymys lisääntymään päin... Nukuin 12 tuntia putkeen viime yönä ja meinasin ottaa vielä päikkäritkin, mut onneks järki sanoi vastaan. Huomenna on kuitenkin taas työpäivä, ja yöllä pitäs saada unta palloon.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoista10v kotiäitinä ja heikkona hetkenä (rahapulassa...) jopa mietin hoitolasten ottamista, mutta onneksi sitten tulin järkiini.
Perhepäivähoitajan työ on haasteellista, vaativaa ja erittäin huonosti palkattua. Ruoka pitäisi olla joka päivä hyvää ja ravitsevaa, pitää laulaa, lukea, askarrella, ulkoilla, piirtää ja maalata... ja samalla laittaa sitä ravintorikasta murkinaa. Omien lastensa kanssa voi välillä viettää yöpukupäiviä, sitä kiireetöntä kotiarkea joka tekee kotiäidin elämästä luksusta.
Hattua nostan kaikille pph.lle, varsinkin jos kotona pyörii omiakin lapsia!
Eipä paljon auttanut... sori...
Kyllä sää pian totut ja teidän lapsetkin tottuu;) Tsempit sinne! Onneks teilläkin oli tänään vapaata;)
VastaaPoistaJaksamista arkeen, kyllä se siitä helpottaa! Itsekin työt maanantaina aloittaneena tunnistan tosissaan tuon väsymyksen, vaikka töissä on sinällään ollut suht rauhallista, mutta kaiken vanhan muistiin palauttaminen ja uusien juttujen sisäistäminen, se tosissaan on RANKKAA ja kotiin kun pääsee on veto täysin pois. Mutta kuten jo sanoin, niin kyllä se ihan varmasti helpottaa ajan kanssa!
VastaaPoistaMaMMeli: Kiitos :) eiköhän tämä tästä.
VastaaPoistaNanna: No toivottavsti tottuu! Toisaalta hyvää harjoittelua syksyyn, sitten räpsähtää päälle vielä työmatkan ja oman lapsen hoitorumbat...
Saila: No niinpä!
Miia: Sellaienn alistumien varmaan tulee jossain vaiheessa. Rahan takia on pakko tehdä töitä, ainakin minun :)
Minttu: Kiitos :)
Sirkku: Vähän turhan pitkä on loma ollut. Onneksi on päässyt edes ulos!
Aamunkukka: No sitähän mä pelkään, ettei se väsy helpota ikinä :) Vapaapäivinä en voi ainakaan valittaa, mies herää AINA ekana ja laittaa kunnon aamupalan perheelle :) On se kultainen mussukka <3
Tarleena: No minä en tiedä tuntuuko edes palkkapäivänä muulta, taidan tehdä palkastani ja sen pienuudesta ihan oman postauksen :) Illat on kyllä pyhitettävä ihan täysin omille lapsille, sitten ei tarvitse jakaa äitiä!
Vekarus: No just se pahin pelko! Pakko ajatella että helpottaa, tai edes tottuu jos ei muuta :D
Jaana: Niinhän se on, lisäksi tässä on paljon paljon positiivistakin, työpäivä loppuu jo iltapäivästä ja perheelle jää ihan hyvin aikaa.
Piupau: Kiitos :)
Onnenkyynel: Olet oikeassa, surkea mieliala ei auta. Joskus vain on niin kiva rypeä ihan pohjamudissa :D Tänään sitä taas näkee asiat jo ihan erilailla. Onhan työssäni ja tilanteessa paljon hyvääkin!
Nanna ja Kikka: Kiitos :)
Tarja: Ekan kohdan ainakin allekirjoitan, tasovaatimukset on aika korkealla :D
Sissi: Jaksamista sinullekin! Ei ole helppoa kun työpäivän päätteeksi on vielä kaikki kotihommat. Ja niitä ainakin meillä riittää :)
Anonyymi: Minun oli pakko aloittaa sen rahan takia. Ei muuten ole ruokaa pöydässä :) Perhepäivähoitajan työ oli tässä kohtaa helpoin vaihtoehto. Työ sujuu, päiväkotiajat on näköjään vielä sen verran selkäytimessä. Ruokaa on pakko laittaa omallekin perheelle ja kunnan ruokalista on hyvä apu. Onnekseni sain mahtavat hoitolapset! Muukin varmasti helpottaa kunhan oma perhe tottuu vieraaseen väkeen ja siihen että koti on nyt äidin työpaikka. Ja toisaalta, tämä on vain väliaikaista :)
Mari: Kiitos :) Aamulla sai nukkua pitkään ja istua valmiiseen aamupalapöytään, se jos mikä auttaa jaksamaan!
VastaaPoistaTuuli: Juuri noin! Minustakin tuntuu, että se henkinen puoli rasittaa enemmän kuin fyysinen. Aivot tekee töitä :)
Kyllä se varmaan helpottaa ihan piakkoin :) Kaikki uudet asiat vie aikansa ja uusi rytmi. Omien lapsien suhtautuminen on enemmän kuin luonnollista. Hieman mustiksiakin varmaan ovat huomiostasi muille. Tsemppiä, kyllä se siitä!
VastaaPoistaTottakai helpottaa kun tottuu uuteen rytmiin, se vaan ottaa oman aikansa. Jos rytmi pysyy samana niin tottuminen käy nopeammin. Yksi tärkeimpiä asioita olisi nyt opetella menemään nukkumaan ajoissa. Yökyöpelinä tiedän että ei ole helppoa, ei, mutta kyllä siihen oppii.
VastaaPoistaVoimia&tsemppiä! Kevät ja valo!
T. Nina
Kyllä se helpottaa, kun saat rytmistä kiinni, ihan varmasti. Lupaan:)
VastaaPoistaJa en yhtään ihmettele jos pojat ovat ihmeissään, ventovieraat lapset tulevat heidän kotiinsa, joka päivä. Kyllähän se aiheuttaa hämmennystä. Mutta uskon, että pojat siihen sopeutuvat, kun heilläkin alkaa oma arki.
Tsemppiä!
Hyvä Mieli ja Ninat: Luulen että helpottaa kunhan pääsen sinuksi sen kello kuuden herätyksen kanssa :D Ja kun omat lapset huomaavat että äiti on edelleen heidänkin. Aikaahan se vaan vaatii :)
VastaaPoista