Roikotin

Eilen pääsin pitkästä aikaa kiertelemään kirppareita ihan yksikseni ja ihan ajan kanssa.

Silloin yleensä löytääkin jotain ja niin kävi eilenkin.

Löysin pari joululahjaa (kyllä, ostan niitä kirppareiltakin), tulevaan kerrostarjottimeen pidikkeen (maksoi peräti euron) ja sitten löysin roikottimen.

Seinäkoriste luki lapussa, mutta tiesinkin sen oikean käyttötarkoituksen.

Mikä tämä nyt sitten onkaan oikealta nimeltään, se ken tietää niin kertokoot.

Minulle se on roikotin, savupellin vetonarun suoja.

Tai ihan mikä vaan.

 Aika vinkeä käsityö. Pari kertaa olen nähnyt jossain tuollaisen. Googlea eilen kiusasin, mutta yhtään osumaa en saanut. Että olisin saanut selville miten se kuuluu kiinnittää . Nyt se roikotin roikkuu ihan vaan rautalangalla.

 Hienot pidikkeet siinä on, molemmissa päissä. Värien puolesta tämä olisi täydellinen tupaan, mutta en taida raaskia laittaa sitä sinne. Likaantuupi vielä.

Olkoot nyt salissa ihmettelemässä uutta kotiaan.

Tämän käsityön on tehnyt nurjan puolen mukaan V.R. 22.8.1960.

Ikää löytyy sen mukaan himpan yli 50 vuotta.

Muuten tässä onkin mennyt pari päivää vähän pipariksi.

Vasen käteni, tai oikeammin ranteeni äityi tässä kipeäksi. Oma diagnoosi on kunnon jännetupentulehdus. Se eniten ihmetyttääkin, että vasemmassa kädessä. Minä kun olen niin oikeakätinen kun olla ja voi.

Nyt on sitten käsi levossa mahdollisimman paljon, ja jos ei huomiseen helpota niin kai sitä on käytettävä näytillä jollain tohtorilla. Kipu on nimittäin aika mojova aina kättä liikuttaessa.

Tekstikin tulee tällä kertaa sujuvasti vain oikealla kädellä. Jospa olisi vähemmän kirjoitusvirheitä kuin yleensä.

Seuraavaksi aion lepuuttaa kättä Fasun sinisen, teekupposen ja linnan juhlien parissa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!