Ruispöytä

Ny se on sitten valmis,

mun oma ruispöytäni.

(ainakin melkein)

Tässä ensin pari ennen kuvaa alkusyksyltä.

Olisi pitänyt malttaa ottaa pöytä heti tämän näköisenä mukaan entisöintiin. Minä vaan hosuin ja menin maalaamaan sen aivan järkyttäväksi. Siitä noloudesta en kehdannut ottaa edes kuvia.

Lähes kaiken sai pelastettua ja pöytä sai entisöinnissä nimen ruispöytä.

Nimi taas juontuu siitä hurjasta määrästä ruistaikinaa jolla kansilankut olivat liimautuneet toisiinsa kiinni.

Että jos tarvitset luomua ja pitävää liimaa niin käytä ruistaikinaa.

Tässä pöytä tämän päivän asussaan. Kehikko jalkoineen on maalattu Uulan ovi- ja ikkunamaalilla. Kansilankut ja laatikot on käsitelty Osmon öljyvahalla kuten ruokapöytämmekin.

 Pöytälevyn lankkujen pinnasta tuli juuri halutunlaiset. Ihan kevyt höyläys riitti, eikä se saanut kaikki ajan jälkiä pois. Ne kun pitääkin näkyä. Lankuista vaan ei jää kovin paljon näkyviin sillä tuohon päälle tulee jo tuvassa ollut iso ruskea kaappi. Pöydän maalaamista ruskeaksi mietittiin, mutta sitten päädyttiin tekemään tästä vaalea ja ruokapöydästä ruskea. Menettelee näinkin.

 Ja sainhan minä taas postiakin. Voitin 37-tuntia vuorokaudessa blogin arpajaisissa ja eilen kolahti kirje laatikkoon. Kuoresta paljastui ihanat keltaiset helmet ja neljä jouluista paketinkoristetta.
Kiitos Leena, nämä ovat mieluiset!

Ja muuten, taas on viikonloppu!
Sopii, sillä tällä viikolla aamuherätykset on tuntuneet kovin raskailta.
Mä en saisi alkaa lukemaan mitään kirjaa juuri ennen nukkumaanmenoa. En nimittäin osaa lopettaa kesken ja sitten huomaan lukevani vielä kahden aikaan yöllä.
Niinpä ei ihme että väsyttää kun herätyskello alkaa soimaan seitsemältä.

Mutta huomenna saa nukkua pitkään.