Ikkunoista vitriiniksi

Näistähän se kaikki alkoi, parista vanhasta ikunasta jotka ovat ilmestyneet meille ties mistä.

Viime vuoden entisöintikurssille piti saada jotain mukaan, ja minä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni ikkunoiden kunnostusta.

Vuosi näiden kahden kanssa meni.

Kymmeniä työtunteja ja hajonneita laseja.

Sitten remmiin astui mies. Muutama työtunti ja yksi hajonnut lasi. Lopputulos näkyy kuvassa. Minä sutaisin pintaan vielä pellavan sävyistä maalia ja laiton nisset kurkkimaan hajonneen ruudun aukkoon.

 Siinä ne nyt saa nököttää ainakin joulun yli. Ikkunaa saan tuskin aikaiseksi korjattua ihan pian, sillä sen verta tuskasta se ikkunoiden laitto oli minulle. Tässäkin päti sääntö, jos et voi peittää, niin korosta. Nisset hoitaa sen korostuksen.

 Vielä vitriinikaappi ja ruispöytä yhdessä. Niiden muutettua tupaan muuttui järjestyskin. Kaappi on ruuvattu hirsiseinään kiinni turvallisuussyistä joten sen paikka ei ainkaan enää muutu.

Ruskea iso kaappi nostetaan huomenna pöydän päälle kunhan mies selviää pikkujouluistaan.

Säilytystilasta onkin meidän tuvassa huutava pula. Kaikille salonkikelpoisille astioille on paikka, mutta mihin ne kaikki lukemattomat muovikipot ja kupit joita ei voi esillä pitää.

Olenkin alkanut harkita tuonne pöydän alle sijoitettavavaa arkkua tai isoa kannellista koria jonne ne vaan viskaisi. Tiedä sitten toimiiko.

 Tänään sain astiat vitriiniin ja tulipahan laitettua sinne jouluvalotkin. Ikkunan ja karmin välissä on mukavasti tilaa sähköjohdolle sillä toinen ikkuna on vähän pullistunut eikä suostunut oikenemaan yrityksestä huolimatta.

Ulkolämpömittarin johdon sain jo poikki kun jätin sen ulkoikkunan saranan väliin.

Kaappiin pitäisi vielä löytää vetimet.

Mielessä ei vaan ole yhtään ideaa millaiset olisi hyvät.

Nupit ne on kuitenkin oltava.

Ehdotuksia otetaan vastaan.