Puikot kilisee

On täällä ahkeroitukin vaikka tuntuu ajan kuluvan lähinnä sohvatyynyjen välissä. Jos ei muuta, niin kuuluu sieltä tyynyjen alta puikkojen kilinä. Eniten tykkään bambu-puikoista, mutta niistä minulta puuttuu koko 3. Niissä kilisee metalliset puikot ja muuten kuuluu ehkä vain hienoista bambuisten suhinaa. Joulun aikaan sain nysvättyä kahdet sukat ja kahdet lapaset.

Ruskearaidalliset sukat on aivan ihanaa konepestävää merinovillaa jota ostin Tampereen käsityömessuilta. Sitä kutoo enemmän kuin mielellään. Vielä on lankaa ainakin kahteen sukkapariin. Pinkit sukat on myös 100% villaa. Langan otin talteen mummon jäämistöstä. Se vain on kovin ohutta joten tuskin kestää muuta kuin pyhäkäyttöä. Ruskeat lapaset on Göteborgista ostettua alpakkaa. Pehmoista ja untuvaista. Tykkään kutoa sitäkin, nyt on vuorossa puikoissa eskarilaisen lapaset. Meillä lapset pitää lapasia kauppareissuilla ja pakkasilla rukkasten alla. Ehtikin olla jo pulaa kun ne yhdet ja ainoat on aina hukassa. Mustat merinovillaiset lapaset on teiniprinsessalle. Vain musta väri kelpaa. Muistin taas miksi se musta tökkii kutoessa. Eihän sitä saa laskettua kuin lampun alla. Salin tunnelmavalaistus on ihan vääränlainen mustaan lankaan. No tuli ne silti valmiiksi.

Jos en ole vielä maininnut, niin pidän kotona jalassa vain villasukkia, kesät talvet. Tai sitten ei ole sukkia lainkaan. Puuvillasukat sujahtaa jalkaan vain jos on menoa jonnekin, siis jos muistan. Ohkaset villasukat kun mahtuu kenkään kuin kenkään. Joten siitä tunnistaa tuolla maailmalla liikkuessa, villasukka vilahtaa farkun puntin alta. Niinpä niitä sitten kuluukin. Eikä sielä kantapäästä vaan terästä. Mikä helpotus, sillä monesti leikkaan reikäisen villasukan terän kylmästi poikki ja teen tilalle uuden terän. Menettelevät ainakin kotisukkina jos ei ole samaa lankaa ja väri ei ihan täsmää vanhojen kanssa. Varreltaan huonot kyllä sitten löytää itsensä kaatopaikalta.

Loppuun vielä kuva parhaista kavereista. Tämä on niin harvinainen hetki kun ovat edes sekunnin paikoillaan, etten ehtinyt säädellä kameraa ja valaistusta, siksi keltainen kuva. Mutta olkaa hyvä, herrat Otto ja Kaapo! Parhaat ystävykset!