Tai ainakin melkein. Lasten pitkäaikainen haave oli saada pihaan puumaja. Sen rakentamista varten oli uhanalla milloin omenapuu, milloin upea pihakoivu monine haaroineen. Sopuratkaisu löytyi kun vanha salava piti laittaa nurin. Se laitettiin lopulta nurin n. 1,5 metrin korkeudesta. Tynkien päälle sai lapset luvan tehdä majan. Äiti oli melkein kädet ristissä, että salava lähtisi kasvuun ja peittäisi vielä joskus majan. Toive on kuultu ja salava kasvaa.
Menossa on vasta toinen kasvukesä, joten odotettavissa on tuuhea kasvusto majaa peittämässä. Miinuksena voi sanoa, että talvisin maja on paljas, mutta kaikkeahan ei voi saada. Näkymien esteettisyydestä viis, lasten onni on tärkeintä.
Maja vielä toiselta puolelta.
Maja vielä toiselta puolelta. 
Varmasti mieluisa leikkipaikka!, hieno. :)
VastaaPoistaMinusta tuo maja on hieno, shabby chic!
VastaaPoistaNoita neljää asiaa kun sinusta luin, olisin vastannut täsmälleen samoin missä mieluiten nyt olisin! Tai, no puutarhassa ehkä sitten kun ei sada...
Meillä on omenapuu, joka ei ole vielä koskaan kukkinut ja se on ainakin seitsemän vuotias. Taitaa siitäkin tulla majapuu...
Vau mikä maja, hienosti tuo salava peittää näin kesällä ja talvella sitten hieno lumipeite tekee majasta ihanan esteettisen... ;) eikös vain!
VastaaPoistaMeidän pojat olisi kyllä tuosta kateellisia, yrittävät kiivetä meidän omenapuuhun (ainut puu pienellä pihallamme), mutta eivät pääse ilman apua (raahaavat puun alle penkin ja siihen penkille vielä lisäkoroketta). Ihme että puu kestää ja pojatkin melko ehjiä. Mies onkin puhunut puumajan rakentamisesta suvun kesäpaikalle, saas nähdä tuleeko siitä tänä kesänä vielä mitään.