Aarteita vintiltä osa 3., kilautetaan kaverille.

Ihan ensimmäisiä löytöjä vintiltämme oli kaksi puhelinluetteloa. Toinen vuodelta 1925 ja toinen 1926. Näitä piti hetken aikaa piilotella, sillä halusin pitää mieheltä salassa ja antaa vasta syntymäpäivälahjaksi. Nämä kun liittyvät erityisen läheisesti työpaikkaan, jossa mieheni oli 17 vuotta töissä. Luetteloissa on mainoksia, kuten nykyäänkin. Nastolan Säästöpankki näkyy mainostavan säästötilille ihan mukavaa korkoa, 8%. Puhelinnumerot olivat mukavan lyhyitä ja luettelo ohut.
Oman kylällämme oli oma keskus, talomme puhelinnumero oli 5, siis pelkkä 5. Puhelin löytyy vuonna 1925 kylällämme 12 eri talosta, ja kuten kuvasta näkyy, ei soittamaan ole päässyt ihan milloin vaan. Lisäksi luettelon lopusta käy tiedoksi, että yksi soitto saa kestää korkeintaan 5 minuuttia, keskukseen tuleva kaupunkipuhelu katkaisee maalaispuhelun. Taksatkin käyvät ilmi. Kolmen minuutin puhelu Heinolasta Lahteen maksaa 80 penniä. Sama puhelu Helsinkiin maksaa 1,70 markkaa. Yöpuheluista veloitetaan lisäksi 2 markkaa.

Puhelinta käyttävää yleisöä pyydetään ystävällisesti vastaamaan puhelimeen omalla nimellä, eikä sanomalla "halloo". Keskusneitiä ei saa häiritä turhilla puheilla, tilataan puhelua ja eikä muuta.

Tämä puhelin ei ollut talossamme, vaan sain sen isältäni. Tämä on jo nyt tuvan seinällä, mutta hiukan huonossa kohtaa. Kunhan tupa remontoidaan, saa se itselleen kunnon paikan, niinkuin vuonna 1925 kun puhelinnumeromme oli 5.

Maanantain haasteesta, minä tietysti haluaisin tavata kaikki blogistit. Jokaisessa on jotain, mikä saa aina lukemaan blogin, kiitos teille kaikille mukavista ja kiinnostavista blogeista.