Rusina nenässä.

Noin viisi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen se tapahtui. Meni rusina nenään. Ilmeisesti oli sitten tuntunut hykerryttävän mukavalta työntää rusina sieraimeen, ainakin meidän 2v10kk vanhan mielestä. Seurasi hirveä huuto ja pyyntö äidille ottaa se pois. Ihme kyllä, löysin kynälampun heti ison pojan työpöydältä, kylläkin ilman toimivia pattereita, toinen ihme oli, että pinsetit olivat paikoillaan lääkekaapissa.

Poika sohvalle makaamaan pää takakenoon parin niistoyrityksen jällkeen ja sitten eikun poistopuuhiin. Kynälampulla (johon siis etsitty ensin uudet patterit) valoa sieraimeen ja siellähän se rusina mollotti. Pinseteillä varovasti kiinni ja veto ja kas niin, nenäliinalla oli hyvää vauhtia turpoamassa oleva rusina. Lapsi oli helpottunut ja ei kuulemma enää työnnä rusinaa nenään.

Tämä meidän nelonen on se jonka kanssa sattuu ja tapahtuu. Ikää vasta tuon verran ja keksii jo kaikenlaista, mm. paistoi ässäarvan mikrossa. Onneksi ei ollut voittoarpa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa edesottamusta.