Teini matkustaa.

Teini-ikäinen lapsi tuntuu olevan yksi vanhemmuuden koetinkivistä. Siitä kun selviää niin selviää mistä vaan. Siltä ainakin välillä tuntuu kun perheestä löytyy 15-vuotias prinsessa. Miksikö prinsessa? Sitähän se perheen ainut tytär on jos rehellisiä ollaan. Kolme pikkuveljeä tekee tytöstä prinsessamme. Enkäpä sekin kun prinsessa syntyi, oli hän kaikille isovanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi sekä lapsenlapsenlapsi. Voiko sitä parempaa asemaa prinsessalla olla?

Tänään pieni tyttömme lähti maailmalle ilman vanhempiaan. Matkaseuranaan 28 samanikäistä ja kaksi opettajaa. Kohteena pieni kaupunki Saksassa ja siellä 12 päivää oppilasvaihdossa ihan tavallisessa perheessä. Isäntäperheen tyttö oli meillä tammikuussa samaiset 12 päivää, joten edes jotakin tuttua on. Saksaa ei tyttömme opiskele, koko muu ryhmä on opiskellut kahta nuorta lukuunottamatta. Ryhmässä oli tilaa ja muitakin sai ilmoittautua oppilasvaihtoon mukaan. Oma tyttömme pääsi.

Itsenäistä matkailu on tyttömme harjoitellut pienestä pitäen, on ollut mummolassa, kavereilla ja jne. Nykyisin on joka kesä viikon ratsastusleireillä. Viime talvena oli kaveriperheen kanssa etelässä. Kokemusta siis on, etteivät vanhemmat ole mukana. Me koemme että hyvää harjoittelua aikuisuutta varten, tilaisuuksia joita ei kannata jättää käyttämättä. Tekee sitäpaitsi hyvää sekä meille vanhemmille että tytölle, olla hetki erossa (vaikka äidillä ainakin on jo ikävä). Nyt jo ensimmäisenä iltana on outoa kun kukaan ei lotraa puolta tuntia suihkussa, ei nälväile pikkuveljille, ei huutele apua läksyihin, ei löllyttele kissoja eikä mangu lisää tietokoneaikaa. Luulen että tytöstäkin on mukavaa saada "lomaa" perheestä. Ehkäpä tulee ikäväkin.

Kuvassa prinsessa ratsastusleirillä pari vuotta sitten. Nykyään prinsessa välttelee kameraa jos äiti seisoo kameran takana. Omalta koneeltaan löytynee tuoreempia kuvia mutta sinne ei äidillä ole asiaa :)