sunnuntai 18. toukokuuta 2025

Kukkakierros

 Kuvia kertyy kiitettävään tahtiin, vielä kun olisi enemmän aikaa niistä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Tässä muutamia räpsyjä tältä viikolta.

Valkoiset helmililjat ja pinkit tulppaanit ovat hyvä yhdistelmä. Tykkään enemmän valkoisesta helmililjasta kuin siitä perinteisestä liilasta. Liilaa olenkin karsinut aika paljon ennen kuin se valloittaa koko puutarhan.
Hyasintti 'Woodstock' teki tänä vuonna ihan oikeat kukinnot eivätkä sellaisia missä on vain muutama kukka pitkässä varressa. Olisiko olleet syksyllä ja talvella olosuhteet sopivat sipulin kasvamiselle. Tykkään näiden väristä paljon, harvassa kukassa on näin hieno liilanpunaisen sävy. Olisiko purppura tuolle oikea sävyn nimi.
Nämä helmililjat ovat luultavammin lajiketta 'Touch of Snow'. Istutin niitä 2021arboretumiin 24 kpl, ovat runsastuneet melkoisesti. Niitä kasvaa pitkä rimpsu kukkapenkin reunassa, kuvassa näkyy vain osa.
Kirjopikarililjoista vasta tykkäänkin. Tuossa kasvuston edessä näkyy iso täysin vihreä rypäs. Se on siementaimien kasvusto joka pitää siirtää väljemmälle paikalle. Kirjopikarililjat ovat tehneet paljon siementaimia, tuntuvat viihtyvän meidän savimaassa. Ihan vasemmassa alakulmassa näkyy yksi valkoinen. Niitä en ole tähän istuttanut, ilmeisesti osa siementaimista tulee valkoisina.
Valkokellertävä kerrottu esikko pitäisi jakaa. Vaatii suurta uskallusta. Samoin vaatii jakamista sen kupeessa kasvava persikanvärinen esikko, näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Osan jätän itselleni ja osa taitaa päätyä myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 6.7.2025.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. Minulla on paljon Darwineita koska ne kukkivat iloisesti vuodesta toiseen. Meilläkin on samaa hometautia osassa tulppaaneja kuten muuuallakin, mutta pahoilta vaurioilta on vältytty. Se saattaa auttaa, että piha on valoisa ja tuulinen ja kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.
En muista istuttaneeni perunanarsisseja. Löytyi lajiketieto 'Cheerfulness' joka tuli jossain syyssipulien sekoituspussissa. Joten ehkä eivät olekaan perunanarsisseja, vaan jotain sinnepäin. Samalla kun kävin viime vuoden istutustiedot läpi, selvisi ettei 15 istutetusta turkintalventähdestä näy jälkeäkään. No, aina ei voi voittaa, ehkeivät kestäneet vime talven kaltaista epätalvea. Uusi yritys ensi syksynä.


21 kommenttia:

  1. Miten värikäs ja ihana kukkaloisto erilaisia kukkia.💐😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, minun puutarhassani pitää ola väriä.

      Poista
  2. Erittäin kaunis tuo kerrottu esikko. Itsekin aina välillä mietin, että uskallanko koskea johonkin juurakkoon vai en. Onneksi jakaminen on usein kannattanut. Joko saanut samaa kasvia muuallekin. Ja on aina niitä hämmästyttäviä kasveja, jotka jakamisen jälkeen näyttävät ihan yhtä suurilta kuin ennen jakamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vain rohkeasti ryhtyä jakamiseen. Esikot yleensä selviävät siitä hyvin.

      Poista
  3. Ihan mahtava väri kyllä noissa 'Woodstock' -hyasinteissa, jotenkin jopa luonnottoman näköinen. Mutta siis ehdottoman hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekä olekin. Niitä on hankittava lisää, toinen lajike on 'Gipsy Queen' josta tykkään.

      Poista
  4. Really beautiful!!! Warm greetings from Montreal, Canada.

    VastaaPoista
  5. Pienet sipulikukat tuollaisina isoina ryhminä on upeita. 'Touch of Snow' ja valkoiset helmililjat suorastaan kadehdittavan hienoja.
    Tunnistan tuon jakamisen vaikeuden. Pelottaa menettää kasvi, vaikka tietää jakamisen olevan sille jopa elinehto.
    Epätalvi on minusta tehnyt täälläkin tepposiaan. Ihmetyttää ja harmittaa, mutta asian voi ottaa myös jonkin uuden alkuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvin menettäminen pelottaa mutta talvi näytti myös sen miten käy jos ei jaa kasvia. Yksi esikko oli talvella menettänyt lähes kaiken kasvunsa, ilmeisesti oli liian tiivis kun en ollut jakanut.
      Osa hortensioista näyttää kärsineen tosi paljon, kuivia oksia on enemmän kuin elossa olevia.

      Poista
  6. Upea kerrottu esikko! Minäkin tykkään kovasti Woodstockin väristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerrottu esikko on kaunis. Sekin on niitä Barnhavenin mysteeriesikoita jotka kasvatin siemenestä.

      Poista
  7. Woodstockien sävy on upean purppurainen, tykkään kovasti ja ihanat helmihyasintit - niistäkin tykkään, ovat ottaneet meillä alaa, onneksi oikeassa paikassa. Ihanan kaunis esikko! Kirjopikarililjat kuuluvat myös minun suosikkikasveihin ja annan niiden siementää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmililjan kasvuvoima vähän yllätti minut, sitä ei pidä laittaa keskelle kukkapenkkiä. Kirjopikarililja saa vallata ihan rauhassa kaikki kukkamaat. Sen kapeat lehdet eivät peitä mitään allensa.

      Poista
  8. Toinen toistaan kauniimpia esittelemäsi kukat. Tuo vaaleankellertävä on kaunis väri kerrotulle esikolle, hempeä. Valkoinen helmililja on ihana. Ilahduin, kun huomasin omassa penkissäni sen levinneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen helmililja runsastuu sekin ihan mukavasti, liila on meillä koshta jo ongelma jos en kitke välillä pois sitä. Toissavuonna saivat kävijät vielä mukanaan ilmaiseksi helmililjan sipuleita niin paljon kuin halusivat, olin kaivanut valmiiksi pois.

      Poista
  9. Meillä eivät pärjää helmililjat. Olemme laittaneet niitä eri penkkeihin vaikka kuinka monena vuonna, mutta eivät vai kasva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonta etteivät jossain pärjää, täällä kasvavat ja leviävät ongelmaksi asti. Tai se liila versio. Valkoinen onneksi kasvaa hillitymmin.

      Poista
  10. Sininen helmililja todella valtaa kaikki paikat mitä vain keksii. Valkoinen on käyttäytynyt ainakin toistaiseksi paljon hillitymmin. 'Woodstock' on yksi hienoimmista hyasinteista. Komeat kukinnot nuo sinun hyasinttisi ovatkin tehneet. Ja tosi ihana kerrottu esikko. Eiköhän se varovaisen jakamisen kestä. Aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  11. Voi pyhä jysäys, mikä väriloisto! Että noin upean värisiä hyasinttejakin on olemassa!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)