Kaksi kaverusta

 Piti lähteä ulos puutarhaan mutta täällä alkoikin ripsiä vettä. Joten odotellaan hetki ja päivitetään blogi sateen aikana.

Lomaviikko on mennyt nopeasti vaikka en ihan tehnyt sitä mitä suunnittelin. Päätinkin jättää uuden istutusalueen kaivamatta sillä pressun ja kankaiden poiston jälkeen totesin nurmikon ja päälle kipattujen puutarhajätteiden maatuneen niin hyvin, että vain multaa päälle. Tosin nyt en pääse piilottamaan ja tyhjentämään yhtä puutarhakompostin osaa istutusalueen alle. Mutta pääsen näin paljon vähemmällä työllä.

Tilanne heti peitteiden poistamisen jälkeen. Haravoin pinnan tasaiseksi ja sen jälkeen olen lisännyt tuohon multaa. Tuntuu vain, ettei mikään määrä riitä sillä haluan alueen kunnolla koholle. Samalla olen miettinyt mitä tuohon istuttaisin. Pieni suunnitelma on ja siinä kirkastui, että keskellä olisi mitä parhain paikka jollekin matalakasvuiselle koristekirsikalle, tai voisi siihen käydä koristeomenakin. Mutta ehdottomasti pitäisi olla hillittykasvuinen ja kukkapuu. Pitää kartoittaa vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on katsastaa puuta Türista jonka kukkamarkkinoille olen lähdössä vuosien tauon jälkeen,

Posliinihyasinteilla on tänä vuonna juhlavuosi. Sinivalkoisia kukkia on ilahduttavan paljon.

Ja vielä ilahduttavampaa ovat pienet siementaimet joita on tullut esiin vähän sieltä ja täältä. Kuvassa kaksi itsestään siemenestä kasvanutta kaverusta, posliinihyasintti ja liila palloesikko. Onhan se nyt paljon mukavampaa kun on kaveri eikä tarvitse yksin kasvaa.

Nämä vaikuttavat japaninesikon taimilta. Tervetulleita ovat nekin ja hyvä kun viihtyvät, esikoista kun ei koskaan tiedä. Kuvan vihreä ruoho on käenrieskaa, sitä on koko kukkapenkki täynnä. Ja saa olla, se on paras aikaisen vihreyden tuoja puutarhassa.

Pakko laittaa vielä yksi kuva tästä ihanasta jouluruususta. Tähän penkkiin on kokeiltava lisää jouluruusuja sillä tässä on kaksi elossa olevaa. Tilaa on vähän mutta siirretään sitten jotain muuta pois tarvittaessa.

Loppuun pieni kevennys miten kävi kun yritin konmarittaa yhden tuolin. Tyttäreni otti aitasta yhden vanhan korituolin terassilleen. Oli etsinyt sellaista ja onneksi muistin, että aitassa seisoo yksi ihan tyhjänpanttina. Saman päivänä kun tuoli lähti, kysyi äitini ottaisinko nämä kaksi metallituolia vuodelta 1978 itselleni. Ja otinhan minä. Olen tykännyt näistä aina, niiden sirous puhuttelee prinsessapuolta minussa. Verhoilen päälliset uusiksi ja sitten tuolikaverukset pääsevät uuteen kasvihuoneeseen tuoleiksi. Suunnittelin tuoleihin myös pelkkiä vaneripäällisiä niin niiden päällä voisi kasvattaa tomaatteja ruukussa, siis jos tila loppuu muuten kesken.

Iines ihmetteli kun ei päässyt heti sisälle ja päätti tulla mukaan kuvaan. Hyvin sopii tuolit myös kissan istuttavaksi.