Vauriokartoitus

Joka vuosi puutarhan tulee jänisten aiheuttamia vaurioita. Milloin syödään ruusut, milloin hortensiat, joku vuosi krookukset ja pahana vuonna kaikki. Nyt olisi juuri se paha vuosi mutta onneksi olin verkkojen kanssa syksyllä erittäin ahkera. Tänä vuonna aion olla yhtä fiksu tai vieläkin fiksumpi sillä muutamassa kohdassa jänisten tuhot saa mielen matalaksi mutta kukapa olisi voinut näitäkään tuhoja ennustaa.

Angervoja on antaumuksella kaivettu esiin lumen alta. Niiden karsiminen ei haittaa, tuleehan vain tiheämmät pensaat.

Köynnösruusu on 'Pohjantähti' on ollut suuren herkuttelun kohteena. Nyt laitoin verkot ympärille ettei ihan kaikki ole mennyttä. Viime vuonna tätä ei syöty yhtään. Lumiset talvet ovat pahoja kun luonnossa ei oikein löydy syötävää, silloin erityisesti pitää suojata puutarhassa ihan kaikki. Kaikki hortensiat joita ei ole verkotettu on kaluttu lumen pintaan saakka ja osa syvemmälle kun herkullista vartta on kaivettu esiin. Pallohortensioiden kohdalla erityisesti ei haittaa sillä ne leikkaan matalaksi joka vuosi. Ruusuherukat hiukan haittaavat, ne on siististi parturoitu kaikki verkkojen yltäkin.

Hevoskastanjaa on nakerrettu auenneen verkon raosta. Nyt on tilanne korjattu ja syömingit toivottavasti estetty. Karhunvattusato on menetetty vaikka ne oli verkotettu. En vain tajunnut, että ne päästään syömään kivimuurin avulla verkoista huolimatta. Syksyllä laitan niille kaksimetrisen verkon myös kivimuurin puolelle.

Ai että olin tästä vihainen. Kumpikin näsiä on katkaistu mutta ei toki syöty. Eipä tullut mieleen mitenkään päin, että näsiäkin on verkotettava. Eniten tässä harmittaa se, että näsiä olisi kukkinut tänä keväänä ensi kertaa. Nyt on verkot laitettu vaikka osin liian myöhään. Pari nuppua sentään säästyi.

Entäs sitten alppikärhöt. Jokaikinen, siis jokaikinen alppikärhö on nyhdetty poikki. Anna mun kaikki kestää oli ajatukseni kun tämän huomasin. Enpä tiennyt tätäkään etukäteen, että kärhöt maistuvat tai että ne voidaan purra poikki. Kyllähän kärhöt kasvaa takaisin mutta harmittaa, että tässä menetettiin vuosien kasvu. Tämä lila alppikärhö oli ehtinyt kasvaa vaahteran latvaan, nyt kasvu lähtee uudestaan maasta.

Kuvasta näkyy millaisia polkuja jänikset ovat tehneet. Tuskin on yhden yksilön valtateitä vaan kokonaisen lauman. Olisi metsästäjälle töitä tässä pihapiirissä.

Etupihallekin on uskallettu mikä yleensä on jänisvapaata vyöhykettä. Rusokirsikka on onneksi tiivisti puolitoistametrisen verkon sisällä, sitä ei pääse syömään.

Ykköstoive kevätauringolle, sulata lumi pois ja pian.