Haastejonoa pienemmäksi ja tällä kertaa vastaus haasteeseen kirjoittaa pihan parhaasta ruususta. Haasteen sain blogista Viherrin. Kiitos vain sinne ja kiitos myös Pauliinalle Kukka & Kaali-blogiin haasteen alulle laittamisesta. Ei mikään helppo juttu valita luottoruusua sillä en tiedä kuin ihania ruusuja. Ensin ajattelin ettei ole mahdollista valita vain yhtä ruusua. Sitten sain rajattua ruusut kahteen vaihtoehtoon.
Päässäni soi kokoa ajan arvila, kirjo, arvila, kirjo, arvila, kirjo... Eli valinta menee Arvilasta löytyneen kirkonruusun ja kirjoapteekkarinruusun kaksintaisteluksi. Voittaja olkoot Arvilan kirkonruusu.
Olimme asuneet Arvilassa muutaman vuoden kun tuli ajankohtaiseksi kaataa iso ja laho koivu talon eteläpäädystä. Koivu kaadettiin ja sen jälkeen tapahtui ihme, koivun lähistöllä alkoi kasvaa ruusu. Enhän minä sitä tiennyt, eräänä päivänä vain huomasin pusikossa pinkin kukan (kuvassa) ja menin tutkimaan asiaa lähemmin. Ruusu oli sinnitellyt koivun varjossa ties kuinka pitkän ja kun sai valoa ja voimaa koivun poistamisen jälkeen, heräsi ruusu taas henkiin.
Siirsin ruusun luumulehtoon, perennapenkin reunalle. No jos nyt tällä tiedolla tekisin tuon paikkavalinnan niin en laittaisi ruusua perennamaan viereen, tämä ruusu tekee ihan kiitettävästi juurivesoja.
Ruusu on kirkonruusujen eteläistä kantaa, se kasvattaa pitkät, yksittäidet ja hujopit versot, jopa yli kahden metrin korkeuteen.
Pidän ruususta eniten kun se on vasta avautumassa tai sitten kun se kukkii täysin auki juuri ennen kuihtumista.
Sadetta tämä ruusu ei oikein siedä, kukat menevät herkästi pilalle jos on liian sateista. Viime kesän rankat sateet saivat osan pitkistä oksista katkeamaan.
Ruusu ei ole ehkä se paras ruusu mutta tarinansa takia ansaitsi voiton. Moni muu ruusu kasvaisi kauniimmaksi pensaaksi, kukkisi pidempään, kestäisi paremmin sadetta, ei leviäisi liikaa tai remontoisi mutta silti, tämä on ruusu joka ansaitse tulla valituksi ykkösruusunani.
Jos et ole vielä saanut tätä haastetta niin otahan mukaasi tästä ja kerro mikä on sinun elämäsi the Ruusu.
Tuo on todella ihana! Ja vaikka ei olekaan vesojen takia ihanteellinen kukkamaan viereen, on se silti juuri siinä niin edukseen kun koko muu kukkarunsaus oikein korostaa Arvila-ruusun kukkien kauneutta.
VastaaPoistaTäältäkin löytyy vanha kirkonruusu, hyvin samantapainen, mutta versot eivät ehkä ihan noin pitkät, tai sitten se johtuu laihasta maasta. En ole lähtenyt siirtämään omaa kirkonruusuani, vaan se kasvaa kuivassa heinikossa, mutta kukkii hyvin, kun paikka on aurinkoinen. Tuoksu tuntuu metrien päähän, juuri se kaikkein ihanin ruusuntuoksu. Hyvä valinta The Ruusuksi! Jotenkin sellainen aito ruusu, tuoksua myöten.
Noilla perusteilla olisin itsekin varmasti päätynyt juuri tuohon ruusuun. Se on kaunis ja siihen liittyy tarina. Mikäs sen parempi kriteeri The Ruusuksi.
VastaaPoistaKaunis ja kauniin värinen ruusu.
VastaaPoistaIhanaa, kun osallistuit haasteeseen. ♥ Kiitos! Linkitin juttusi Paras ruusuni ikinä -jutun loppuun. Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle! ♥
VastaaPoistaKaunis ruusu ja mielenkiintoinen selviytymistarina.
VastaaPoistaTarina kruunaa ruususi kauneuden!
VastaaPoistaRuususi on todella kaunis, ei ihme, että sen valitsit! Juurivesoja tekevä valamonruusu on minulla sellainen viha-rakkaussuhteen kasvi. Ihana kukkiessaan, mutta raivostuttaa, kun vesoja löytyy milloin mistäkin nurmikolta ja norjanangervoaidanteesta. Mukavaa alkanutta adventinaikaa!
VastaaPoistaOi, miten ihana! Ja tosi mukava tarina :)
VastaaPoistaIhana löytöruusu.
VastaaPoistaIhanan ruusun, ihana tarina :)
VastaaPoista