Tänään alkoi operaatio vuohenkellon hävitys.
Kauhistuttavat kaksi 40 litran multasäkkiä on nyt täynnä vuohenkellon juurakkoa. No, on joukossa myös pionin juurakkoa sillä jouduin pilkkomaan pionin todella pieneksi jotta sain jopa kolmeen kertaan juurakon ympärille kietoutuneen vuohenkellon pois.
Lopulta pionin juurakot saivat vielä kylmää kyytiä voimakkaalla vesisuihkulla. Sen jälkeen tarkistin juurakot vielä kertaalleen mahdollisten vuohenkellon juurten varalta. Vihreässä laatikossa on idänunikkoa ja leimua jotka suihkutin nekin varmuuden vuoksi vaikka vuohenkello ei kasvanut ihan niissä asti.
Pionit joutuivat seuraavaksi karanteeniin. Jos syksyyn mennessä tuolta ei ole noussut yhtään vuohenkelloa, uskallan istuttaa pionit maahan, jos nousee on sen astian kohtalo joutua kaatopaikalle. Säkitetyt vuohenkellot laitan sekajätteeseen, niitä ei kannata kompostiin laittaa.
Penkin pääty on ollut vielä vuohenkellosta vapaa. Uskalsin kokeilla ratkaisua jossa eristin tämän marhanliljan alueen mustalla muovilla vuohenkellon alueesta. Kaivoin muovin kallioon saakka joka menee istutusalueen alla. Pohdinnassa on mitä tehdä mullalle jossa todennäköisesti on vielä vuohenkelloa. Katanko sen muutamaksi vuodeksi vai poistanko mullat suursäkkiin ja anna olla siinä 10 vuotta? Onko kellään kokemusta kuinka kauan vuohenkello säilyy katteen alla? Yksi vaihtoehto on tasata maa ja myrkyttää sitä pari vuotta, nyt se onnistuisi helpommin kun tuossa ei kasva mitään.
Ei anneta vuohenkellon masentaa. Kiurunkannus 'Beth Evans' kukkii pitkään. Ilokseni kaikki syksyllä laitetut juurakot ovat hengissä.
Tämä on yksi puutarhani lempinäkyjä. Punaiset pionin varret yhdistettynä sinisiin scilloihin. Eipä voi kevätkukat enää olla kauniimpia.
Voi että, nuo punaiset pioninvarret ja keväiset sipulikukat muodostavat niin ihania värikomboja, joka kevät löytyy joku uusi mahtava yhdistelmä. Sipulikukkia syksyllä istuttaessa ei osaa ottaa huomioon noita pionien versoja ja niiden tekemää vaikutusta, mutta se ei haittaa, sillä ne ovat yhtä ihania sinisten, valkoisten, keltaisten, punaisten, hempeiden ja voimakkaiden kukkavärien kanssa.
VastaaPoistaItku tuota vuohenkelloa. Onnekseni pihastani puuttuu sekin riesa. Täytyy olla kiitollinen siitä, että täällä ei ole asunut kukaan viherpeukalo, sillä jos pihassani ei ollut paljon mitään kukkia tänne tullessani, niin ei täällä myöskään ole vuohenputkea tai -kelloa tai montaa muutakaan rikkavitsausta. Tsemppiä taistoon! Luulisi pari vuotta muovin alla tai säkissä riittävän juurakoiden tappamiseen?
Pionien varret ovat melkein yhtä ihana asia kuin niiden kukat. Uudelle alueelle olen suunnitellut kaikenlaista pientä kevätkukkijaa ja ehdottomasti pioneja juuri noiden pionin versojen takia.
PoistaVuohenkello on melkoinen riesa, tuli noiden pionien mukana. Toisessa paikassakin sitä ongelma on mutta siellä on nyt kate ja saa olla vaikka ikuisesti katettuna sillä paikka on puun alla. Jopa vuohenputki on helpompi hävittää.
Kova taisto käyty! Toivottavasti sait joka ikisen juurenpalan maasta. Ne menee todella syvälle. Hävisin oman taistoni ja penkki hävitettiin kokonaan. Ihanan väriset piipat on kyllä pionilla.
VastaaPoistaPieni pelko on että taisto on hävitty ennen kun se edes kunnolla alkoi. Jos niin käy niin kaivan kaiken mullan pois ja vaihdan uuteen. Todella syvältä sai kaivaa, melkein puolessa metrissä oli vielä juuria, paksuja valkosia pötkylöitä.
PoistaKova homma puhdistaa! Olet ollut ahkerana. Viime kesänä kaivoin melkein puoli metriä multaa ja vuohenputken juuria pois, mutta loppukesästä se näytti iloisesti siltä, etten ole alueeseen koskenutkaan! Aion tänä kesänä kaivaa kaikki säilyttämisen arvoiset perennat pois ja laitan mustan muovin siihen tilalle ainakin vuodeksi. Meillä ei onneksi muut leviä, ei edes vuohenkello eikä jalopähkämö tai suikeroalpi.
VastaaPoistaVuohenputki kuolee vuodessa peittämällä, jos jotain nousee sen jälkeen niin se on auttanut kun nyppäisee lehden heti pois, juuri kuihtuu vähitellen kun ei pääse yhteyttämään. Suikeroalpi on pysynyt täälläkin ihmeen paikoillaan, jalopähkämöstä leikkaan kukat pois heti kun se on kukkinut, juuresta ei tunnu leviävän. Nukkapähkämöä joudun karsimaan tänä vuonna.
PoistaVuohenkello on minunkin vihollisista numero yksi, maassa syvällä olevat vuohenkellon valkoiset porkkanat on vielä suhteellisen helppo kaivaa vois, mutta kun se lähtee jokaisesta hennosta valkoisesta rihmasta myös kasvamaan uudelleen. Mullan suhteen en osaa antaa neuvoa, tarkkailen nyt omaa pionipenkkiäni ja seuraan, hävisikö vuohenkello alueelta mikä oli peitettynä välillä.
VastaaPoistaMeillä ei ole vielä pionit nousseet. Pionien punaiset varret ovat tosiaan kauniita ja hyvä kontrasti sipulikukille.
Ne rihmastot, niitä ei saa millään ilveellä kaikkia pois, niitä heitin säkkiin multineen päivineen enkä edes käynyt erottelemaan niin sain ainakin suurimman osan pois. Tänään tasaan alueen ja mietin rauhassa mitä teen.
PoistaSinä olet kyllä ollut perusteellinen ja jatkat vielä noiden pioninjuurakoiden kanssa varmistelua, vau!! Minä olen käynyt aikoinaan muutaman taiston vuohekellojen kanssa - ja epäonnistunut! Samainen penkki sisältää myös sekä vuohenputkea että kortetta, joten koko alue pitäisi varmasti mullan vaihtoa myöten käydä läpi. Niinpä nyppiminen ja satunnainen juuren kaivaminen riittäköön. Pionin punaiset alut ovat samalla lailla kaunottaria kuin kevätkukkasetkin!
VastaaPoistaPakko olla tässä kohtaa perusteellinen jotta pääsen vuohenkellosta eroon. Korte on muuten toinen riesa, sitä minulla on kivipuron tienoilla, sen kanssa en edes viitsi taistella, nypin irti kun sattuu silmään.
PoistaSuuri homma on ollut. Onneksi joskus aloittelevana puutarhan hoitajana olin jo kuullut vuohenkellosta ja osasin kieltäytyä siitä, kun joku olisi sitä antanut. Aika hurjat juuret vuohenkello oli pionien ympärille tehnyt.
VastaaPoistaTämä vuohenkello tuli pionin mukana, antaja varoitti mutta liian myöhään, pioni oli jo maassa. Vuohenkellon rihmastoja kasvoi pionin juurakot läpeensä, oikea pesä.
PoistaKovan tyän oot taas teheny. Toivottavasti selevisit het ensimmääsestä erästä voittajana.
VastaaPoistaKaivelin kans anopin jäliiltä, kolomiopenkin paikalta vuahenkellua ainaki kolomena kesänä. Ensimmääsen kesän jäläkihin nousi muutamia alakuja, mikkä kaivoon visusti pois. Erohon siitä pääsin yllättävän helaposti, mutta soliki helappua, ku siinei silloo oikee mitää kasvanukkaa.
Nyt tästäkin on helppo hävittää kun ei enää kasva mitään muuta. Kolme kesää jos menee niin se on ok. Olen luvannut itselleni palkinnoksi jos voitan taistelun, koristeomenapuun. Musta Rudolf pääsee sitten tuohon jos pääsen sen hankkimaan,
PoistaHurja meno. Olen onnekas, ei kasva vuohenkelloa täällä.
VastaaPoistaOlet onnekas. Kaunis se on mutta turhan leviäväinen.
Poistaolen yrittänyt saada vuohenkelloa viihtymään pihassani,mutta se ei viihdy.vaikka olosuhteet on ihan ok.samoin moni muu kasvi jo0sta kaverit valittaa että leviää liikaa.ainoa jota joutuu isolla työllä rajoittaa on ruttojuuri.
VastaaPoistaRuttojuuri taitaa nykyään olla haitallisten vieraslajien listalla, vuohenkellon voisi lisätä sinne, niin inhottava on.
PoistaKova urakka sinulla. Onneksi minulla ei kasva moista riesaa.
VastaaPoistaIso urakka mutta toivottavasti selviän voittajana.
PoistaNo on sinulla ollut urakka, onneksi meillä ei ole sitä. Mutta vuorikaunokkien kanssa olen taistellut ja vielä on edessä piiskut. Kaikilla on jotain hävitettävää näköjään 🤗😁. Pionit on alkanut pukkaamaan ylös punaisia versojaan ja se on mitä kauneinta katseltavaa.
VastaaPoistaVuorikaunokki hävisi kun peitin ne, toistaiseksi ainakin ovat poissa. Piiskua meillä ei kasva, edes joku vihollinen jota täällä ei ole.
PoistaEi vuohenkellosta taida oikein päästä muuten eroon kuin kaivamalla kaikki juuret pois. Meillä sitä riesaa on ollut vähän vaikka missä, mutta yllättävän hyvin olen saanut niitä talikon avulla kitkemällä aina kun näkyy vähänkin versoa. Meidän onni oli se, että edelliset asukkaat eivät kai olleet vaivautuneet häiritsemään vuohenkelloja kitkemällä, niin suurin osa juurakoista oli ihan pintakerroksessa. Luulen, että sinun kannattaa vain pitää alue mulloksella ja kitkeä niin kauan kuin niitä löytyy. Vuohenkellon paksut porkkanat säilyvät kokemukseni mukaan loistokuntoisina ainakin kaksi vuotta "lepotilassa" mullassa. Voi olla nopeampi taisto, jos annat niiden lähteä reippaasti kasvuun ja talikoit kaikki juuret sitä mukaa pois, kun vihreää ilmestyy. Välillä käännät maata syvemmältä, jotta myös siellä piilottelevat juuret nousevat ylemmäs ja paljastavat itsensä lähtemällä kasvuun. Samalla maassa oleva siemenpankkikin vähenee. Siitähän ei pääse peittämällä eroon. Vuohenkello on pahuksen viheliäinen riesa! Sen paksut varastojuuret ovat muuten syötäviä, maistuvat kuulemma palsternakalta. En ole maistanut, mutta ehkä pitäisi. Jos siitä vaikka pääsisikin eroon syömällä :D Onnea taistoon! Toivottavasti pionit eivät suuttuneet rajusta käsittelystä.
VastaaPoistaTsemppiä taisteluun vuohenkelloja vastaan! Tiedän niin mistä puhut, valitettavasti.
VastaaPoistaHei! Ihmettelen kovasti miksi vuohenkellosta täytyy niin hanakasti päästä eroon. Kyseessä on kuitenkin perinteinen hyötykasvi ja nähdäkseni kaunis sellainen. Juurimukulat ovat syötäviä palsternakan tavoin ja nuoret lehdet menevät salaatissa. Kuvista päätellen pihalla olisi tilaa pioneille muuallakin. :)
VastaaPoistaVuohenkello on erittäin voimakas leviäjä, en halua täyttää puutarhaani vuohenkellolla, siksi haluan siitä eroon. Ja eroon onneksi pääsin vaikka sitkeä oli taisto.
Poista