Hullantumisen rajamailla

Kissat ovat tulleet keväästä hulluiksi, virtaa löytyy kuin isommastakin kissapedosta. Mennään ja tullaan ja ollaan ihan pöhköjä. Sama olotila kuvaa puutarhuria. Kun tulee töistä, pitää päästä heti puutarhaan, parin tunnin päästä on tehtävä toinen kierros sillä jonkun kukkapenkin reunasta saattaa olla sulanut jopa senttejä enemmän esiin, eikä voi missata mitä lumen alta paljastuu. Viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa miettii, olisiko joku herkkä kasvi pitänyt sittenkin suojata paremmin.  Pieni esiin tunkeva järjenhiven estää ryntäämästä pihalle tekemään suojauksen otsalampun valossa.

 Kevätesikko ei suojaamista kaipaa, se tunkee esiin järkähtämättä lumesta ja jäästä huolimatta. Keskellä nuput jo miettivät avautuako huomenna vai ylihuomenna.

 Luumulehdossa on pieniä pälviä. Oletettavasti laukan 'Allium F1' versot ovat joka kevät ensimmäisiä. Ovat syötäviä, hieman valkosipulin makuisia, maistanut olen mutta en sen suuremmin syönyt.

 Näistä kahdesta olen erityisen iloinen. Siinä on tarhaidänunikko 'Royal Wedding' joka kukki puutarhassani viime vuonna ensimmäistä kertaa. Tämä on näköjään kunnolla talven kestävä.

 Köynnösukonhattu 'Red Wine' kasvattaa ensimmäiset versonsa lumen alla. Viime keväänä löysin kasvin läheltä pieniä siementaimia, nyt toivon että niitä olisi enemmänkin, siirrettäväksi puutarhassa.

Pojan kanssa kävelimme läheiselle Kissankoskelle katsomaan kuinka paljon siinä virtaa vettä. Ja paljon virtasi. Kuivimpina aikoina vettä ei virtaa yhtään. Tähän samaiseen koskee laskee oma puromme pienen peltojen kiertelyn jälkeen.

Kevät etenee nyt hurja vauhtia, katselin kukkapenkkejä sillä silmällä että viikonloppuna pääsee tekemään ensimmäisiin kevätsiivousta.