sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Haitasta toiseen

 Nyt on tässäkin puutarhassa koettu ensimmäiset kaurisvauriot. Muutama viikko sitten ihmettelin japaninpihdan rungon kuorivauriota. Ajattelin sen olevan kevätahavan tuotosta koska vaurio oli niin alhaalla ja japaninpihta on hiukan herkkä puu tänne II-vyöhykkeelle.

Kunnes eilen kohtasin vielä pahemman näyn siperian lehtikuusen kanssa.

Ilmeisesti kauris on hangannut tähän sarviaan ja siten merkinnyt reviiriään. No ei olisi tarvinnut laajentaa minun puutarhaan, vieressä on hyvää metsää ja peltoa jossa mellastaa. Kaivoin puun pois heti, se on mennyttä koska runko on kuoriutunut kokonaan. Japaninpihdan saan vielä ehkä pelastettua. Harmittaa menettää lehtikuusi sillä olen kasvattanut sen 10 cm korkuisesta pienestä taimesta ja nyt se oli jo kaksimetrinen.
Tänään suojasin kaikki rungot muoviverkoilla jotka kiinnitin nippusiteillä. 
Myös vasemmalla oleva visakoivu on suojattu. Takana näkyy lippusiimaa jota levitin ensihätään, sen takaa löytyi selvä kulkureitti josta heinä oli tallautunut. Kunhan mies ostaa keltaista muovinauhaa, levitetään sitä kahteen kerrokseen koko tontin ympäri. Jospa se pitelisi kauriita edes vähän poissa. Hirviä ainakin pelottaa teiden varsilla oleva keltainen nauha.
Kaikkien havupuiden ympärille laitoin verkot. Pitää miettiä onko tämä nyt sitten aina oleva, pysyvä tila vai tilapäistä. Ehkä pidän näin ja otan vain avoimiin pois sekä ruohonleikkurin tieltä. Vaikka ei ole kaunis näky keskellä kesää niin mieluummin ehjät havupuut kuin sarvilla pilalle hangatut.
Karviaisiin ja viinimarjoihin on iskenyt karviaispistiäisen toukat. Näistä en ole jaksanut välittää, syökööt toukat itsensä hengiltä. Ja kuitenkin näyttää siltä, ettei marjasatoa ole menetetty. Siis vielä, rastaat voivat tuhota sen yhdessä yössä.

Illan päätteksi löysin ruususta sinänsä kauniin mutta ei toivotun näyn. Joku äkämäpistiäinen on tehnyt munansa Torniolaaksonruusuun. Olisihan tuo kaunis säästää mutta taidan kuitenkin käydä nippaisemassa pois vaikka olisi kuinka harmiton. Tässä ei nyt kaivata yhtään eläininvaasiota lisää.


13 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä harmillista :( Niin ne vain tulevat yksi toisensa jälkeen meidän kaikkien riesaksi ja toisten mielestä iloksikin. Meille tuli ne kotilot viime kesänä ensimmäistä kertaa ja olin ihan maassa koko kesän. Nyt vasta alkaa vähän helpottaa etana-ahdistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista on mutta minkäs teet. Toivon muovinauhan auttavan ja syksyllä saisi metsästäjät harventaa kantaa niin paljon kuin on sallittua. Kotiloihin on jo tottunut, niitä keräilee pois mutta ei ne jaksa enää ahdistuttaa, uutena olivat iso kauhistus.

      Poista
  2. Kyllä on tympiää ja todella harmillista!
    On sulla ollu homma verkottaa ja suojata. Onko aita tontin ympärille poissuljettu vaihtoehto? Sekin pitää olla tarpeeksi korkea. Toivon nauhavirityksen tepsivän alkuhätiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aita maksaisi tuhansia euroja joten toistaiseksi se on hinnan takia mahdoton. Se pitäisi olla 2,5-3 metriä korkea huomioiden vielä talven lumivara. Nauha ei maksa kuin muutaman kympin koko tontin ympäri niin aloitellaan sillä. Täällä kauriit vielä vähän pelkäävät ihmisiä. Tilasin pojalta lisäksi kaikki koiran karvat mitä kahdesta isosta koirasta tulee, niitä levittelen sitten pitkin ja poikin puutarha ja toivon että koirien haju pitää kauriit poissa.

      Poista
  3. Voi rähämä! Puutarhas o muutaki tekemistä ku tapella elukooren kans. Mulla oli karviaaspistiääsiä aikoonaan aitauksen paikalla ollehis karviaasis monena vuatena. Hävisivät vasta ku reviin puskat pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olisi, paljon muutakin tekemistä. Tuo karviaispistiäisinvaasio alkaa aina tietystä pensaasta, pitäisiköhän se poistaa, tekee huonosti marjaa. Taidan pistää vakavaan harkintaan.

      Poista
  4. Voi kurjuus! Surullista menettää noin kauan kasvatettu taimi. Mielummin puutarhaa katselisi ilman verkkoja, mutta onhan se kahdesta vaihtoehdosta parempi. Pelkään ensimmäistä kauriiden vierailua meillä, vielä ovat pysyneet heinäpellolla tai metsän suojassa.
    Minullakin on kolme viime kesänä istutettua karviaispensasta syöty lehdettömiksi. En ehtinyt tarkistaa, oliko syyllinen karviaispistiäinen - todennäköisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkot ovat pienempi paha. Viime vuonna pysyivät ihan vaan läheisillä pelloilla, nyt on sitten uskallettu puutarhaan. Tätä en olisi toivonut. Talvi taisi olla suosiollinen monelle ötökälle ja se näkyy puutarhassa.

      Poista
  5. Tosi harmillista. Yksikin kauristappio jää kaivertamaan mieleen pitkäksi aikaa, kun enää ei voi luottaa siihen, että jokin vaalittu kasvi saa rauhassa olla ja kasvaa. Meidän kotitien päässä tontit ovat isompia ja metsäisempiä. Siellä kauriita on pihoilla vielä enemmän, kuin tässä meidän tienoon tiheämmässä asutuksessa. Pari naapurusta kokeili keltaisia nauhoja kahdessa kerroksessa, mutta nauhat auttoivat vain hetken. Viime kesänä he laittoivat parimetrisen verkkoaidan tonttiensa metsäosuudelle. Tien puolella on lauta-aita. Verkkoaita ei ole jykevää panssariaitaa (joka maksaa maltaita), mutta on kuulemma toistaiseksi pitänyt peurat poissa pihoista. Aita on tietenkin käytävä säännöllisesti tsekkaamassa, ettei ole mistään vaurioitunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtään menetystä ei tarvittaisi. Kiva kuulla kokemusta keltaisista nauhoista, sekin hyvä jos auttavat edes hetken. Antaa aikaa suunnitella koko puutarhan verkkoaitaamista.

      Poista
  6. juu.harmittavaa.minullakin pilasi euroopanlehtikuusen,vaikka olisi luultavasti ollut parempaakin.oudot makuhermot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä metsä ja pellot vieressä, luulisi niissä olevan parempi puita mihin hangata sarviaan.

      Poista

Kiitos kommenteista :)