lauantai 13. elokuuta 2022

Hetken helpompaa

Koska Avoimia Puutarhoja varten tulee nypittyä puutarha hyvään kuntoon, on siellä nyt vähän tekemisen puutetta. Ja ei, älkää ottako kirjaimellisesti, elokuu ja satoaika ei todellakaan jätä ylimääräistä vapaa-aikaa. Tarkoitan tässä kohtaa kitkemistä ja sen sellaista puutarhan normaalia ylläpitoa joista saa hetken verran lomaa. Ja koska se taasen on yksi lempipuuhista puutarhassa, on nyt sitten muka tekemistä vähemmän. 

Jättiverbenat ovat jo kaksi kesää olleet puutarhassani itsestään vaeltavia kasveja. Eli siementävät syksyllä ja keväällä niitä putkahtelee sitten sieltä ja täältä ja yleensä aina väärään paikkaan. Kuvan yksilöt kasvavat kasvihuoneen kivipolulla mutta en raaski kitkeä niitä pois kun muitakin kulkureittejä on. Ihmeellistä oli se, että kestivät jopa viime talven.
Kaukasiantörmäkukka on ihastuttava. Tätä olisi ehdottomasti kasvatettava lisää. Tämän yhden ja ainoan yksilön olen kasvattanut itse siemenestä. Myöhemmin pitää muistaa kerätä siemenet talteen, josko onnistuisin lisäämään toisen kasvin.
Joka vuosi ihmettelen yläpihan tuoksun alkuperää. Ja sitten havaitsen 'Salmon Orange' liljan olevan kukassa. Tässä on oikeasti todella voimakas tuoksu. Eilen illalla kun ei tuullut yhtään, niin tuntui, että tuoksu leijailee kaikkialla. Ja jopa minun nenässäni vakka hajuaistini on edelleen vaurioitunut koronan takia. Kuvaan otin tarkoituksella oranssin tiikerililjan, sopii hajuliljan väreihin.
Toiset lilat eivät taasen tuoksu miltään kuten nämä punaiset korkeat liljat. Näiden suhteen liikutaan hieman mysteerien alueella. Mielestäni en istuttanut tällaisia mutta saatoin istuttaakin, muistiinpanot ovat heikonlaiset. Matalammat vaaleanpunaiset ovat jo kukkineet. 
Punahattuja kukassa. Ostin keväällä Lidlistä muutaman juurakon ja pari niistä säilyi alkukesän helteissä hengissä. Eivät kylläkään ole sitä mitä piti mutta tässä kohtaa ei haittaa. Taustalta voi bongata Alman, kissa oli taas harvinaisen rohkea ja vietti aikaansa kanssani puutarhassa. Kasvihuoneelle saakka ei ole montaa kertaa uskaltautunut. 
Keväällä oli siemenvarastojen loppuunkäyttö. Sieltä löytyi vielä muutaman vuoden takaa Latvian tuliaisina kiinanneilikan siemeniä. Kylvin ja itivät loistokkaasti. Ja ai että tykkään näistä sävyistä. Tämän taidan lisätä kesäkukkien valikoimiin. Sopii myös perennamaan täytteeksi vaikka yksivuotinen onkin.
Siirtelin päivänliljoja oikein urakalla. Yksi siirretyistä oli tämä, nyt kukkiva kaunotar. En muista lajiketta tai voi olla ettei sitä edes ole ostaessa ollut. Tunnistatko mikä on kyseessä. Talvella taidan järjestellä muistiinpanoni paremmin, olis helpompi löytää kadonneet nimet edellyttäen niiden olevan ylhäällä.

Jos puutarhassa on hetken helpompaa niin sitä on ollut myös käsieni ja nilkkani suhteen. Muistaakseni kerroin kesäkuussa, että ne kaikki kuvataan. Ja kuvattiin. Sormissa ja ranteissa on selkeä nivelrikko minkä arvasinkin. Nyt kesällä kun on lämmintä ei oireita onneksi ole niin paljon, tulevaa syksyä ja talvea hiukan pelkään, särky oli keväällä ajoittain todella kovaa.

Nilkan kipu onkin sitten vähän taas sitä mysteeriosastoa. Molemmissa akillesjänteissä on kalkkeutumaa siitä johtuen, että siellä on ollut tulehdus. Oikea nilkka on se, missä akillesjänne on kipeä ja syy saattaa olla antibioottikuurissa jonka sain sairaalassa koronaan, se on kyseisen antibiootin sivuvaikutus. Mutta kipua ei pitäisi kai enää olla, koska tulehdus on ohi. Vaan kipu ei ole ohi. Aina kun istun hetken niin liikkeelle lähtiessä nilkkaan sattuu niin paljon, että onnun hetken ja sitten taas kipu menee ohi. Kävely on mukavinta, niinpä olen kävellyt tänä kesänä paljon. Innostuin puhelimen askelmittarista, parhaimpina päivinä ihan tässä omassa puutarhassa tulee askelia jopa 15 000. Parasta kuntoutusta nilkalle. Ja ehkä se tuosta vielä paranee, koitan päästä taas fysioterapeutille jospa hän keksisi mistä kiikastaa.


14 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä ja niin kauniita kukkia! Vautsi, mikä onnenpotku, että jättiverbenat siementävät itse. Täällä on pari kertaa käynyt niin, mutta siementaimet ovat lähteneet kasvuun vasta keskikesällä, niin ovat auttamatta olleet myöhässä sen vuoden kukintaan ja seuraava talvi on sitten vienyt taimet. Niinpä olen lakannut hankkimasta jättiverbenan taimea, mutta ehkä voisi jonakin vuonna taas yrittää ja toivoa aikaisempia siementaimia.
    Voi hitsi, toivottavasti nilkallesi saadaan diagnoosi ja hoito, että se paranee. Ei ole mukavaa tuollainen. Nivelrikkosärkykään ei ole, toivotaan lämmintä talvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jättiverbenat tuntuvat viihtyvän meillä. Suurin osa siementaimista ehtii kukkia vaikka osa lähti kasvuun vasta juhannuksen tienoilla. Nivelrikko ei ole kiva mutta sen kanssa kai voi oppia elämään, nilkka syö naista pahasti tällä hetkellä.

      Poista
  2. Minäkin ajattelin, että olisi hetken helpompaa, mutta nyt jo tuntuu, että pitää ryhtyä uudelle kierrokselle yhtä sun toista nyppimään. Sadonkorjuu ottaa oman aikansa sekä sadon jalostaminen pakkaseen, mehuksi tai muuten.
    Lisäksi meillä on käynyt puutarhavieraita Avointen jälkeen useampana päivänä, juuri äsken lähtivät viimeiset.
    Kurja kuulla nivelrikosta ja nilkan kivuista, kyllähän ne haittaavat elämää melkoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadon pois kerääminen ja jalostaminen vie yllättävän paljon aikaa. Taas oliis kurkkuja sen verran, etä saisi erän maustekurkkuja ja vadelmia pitäisi ehtiä kerätä ja vaikka mitä. Ikää tulee ja vaivat lisääntyy.

      Poista
  3. On outo tunne, ettei oo miäles het jotaki tekemistä, ku menöö pihalle......paitsi marijojen noukkimista. Mullaki o jättiverbeenat joskus siämentäny sekä penkkihin, että jonku talavetettavan kukan purkkihin. Tänä kesänä turvauruun ostoosehen. Hianot punaaset lilijat. Mun pualesta voisivat kaikki lilijat olla hajuttomia. Assosioon ne nii voimakkahasti hautajaasihin, mikä ei kovin kiva tunne oo. Tykkään kuitenki lilijojen ulukonäöstä.
    Toivottavasti nilikkaki toipuus. Mikkää kolotukset häävisiä oo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jättiverbenan siementäminen on kiva juttu. Enpä minäkään välitä liljan tuoksusta, on turhan voimakas. Nilkka saisi parantua, haittaa kaikkea elämää.

      Poista
  4. Onpa sinulla hyvä jättiverbenakasvattamo siellä. Tänä vuonna koetan talvettaa paria jättiverbenaa ja ottaa sitten tarpeeksi aikaisin sisälle.

    Kivuista: Minulla on ollut aivan loistava reumatologi, joka pystyi minulle kertomaan, mikä kivuistani johtuu nivelrikosta (nivelrikkoa peukoloiden tyvessä sekä ukkovarpaiden kohdalla jalkapöydässä ) ja mikä on sitten nivelpsorin aiheuttamaa nivelten jäykkyyttä ja kipua. Minulla on toinen akillesjänne nivelpsorin vaurioittama. Nivelpsoriin liittyy lepokipu, jäykkyys liikkeelle lähtiessä jne. Oireissasi on jotain samaa, vaikka kaikki ei ihan täsmää. Minulla kesti pahimman tulehduksen laannuttua todella kauan, että tuntui, että nilkkaan (kun nivelkin oli ollut tulehtunut) tuli mukaan takaisin sellaista joustavuutta ja pehmeyttä. Juoksuaskel ikäänkuin tömähti ja sattui, kun joku pehmentävä puuttui sieltä. Pienten lasten kanssa jouduin myös jalkaani suojelmaan kaikelta sen päälle rojahtamisilta, mitä toinen jalka kesti ihan hyvin. Enää jänne on vain jäykkä, vaikka kipua on ajoittain sekä nilkan jänteissä (myös muualla kuin akillesjänteessä). Veto ja kylmyys tekee kivusta minulla pahemman ja se voi tulla jälkisärkynä ja alkaa jänteestä levitä myös lihakseen. Siksi rakastan villaa jaloissa, se suojaa tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden kerran koitin talvettaa jättiverbenaa mutta en onnistunut, taimi taisi kuivettua sisätiloissa.
      Jos nilkan kivulle ei löydy syytä tai ei parane niin ajattelin hakeutua jollekin spesialistille loppuvuodesta, sitten on kärsitty lähes vuosi. Lepokipuakin on mutta onneksi ei joka päivä, vain jos olen kävellyt saappailla tai venyttänyt jännettä tavallista enemmän. Kantapäähän on kehittynyt patti, en edes uskalla ajatella miten mahtuu kengät jalkaan talvella. Keväällä oli monesti koko jalka kipeä, sitä onkin hyvä seurata ja ottaa huomioon nivelpsorin mahdollisuus.

      Poista
    2. Minulla on samanlainen pahkura. Kun akillesjänne on ollut liian pitkää tulehtunut, tulee sen kiinnityskohtaan kantapäähään pahkura. Minulla yritti reumatologi kortsinopiikeillä saada sen pahkuraa pois. Jos olisi ollut ihan tuore, olisi voinut lähteä. Mutta oli jo ehtinyt luutua. Suosittelen ehkä eniten just reumatologia. Koska tutkivat myös pieniä niveliä ja jänteitä. Esim. ortopedi oli kiinnostunut ainoastaan isojen nivelten liikkuvuudesta, ei edes koskenut varpaisiin. Kun taas reumatologi tutki kaikki nivelet, myös pienet. Ei se välttämättä tosiaan psoria ole.

      Poista
    3. Kiitos <3 ehkä en odota loppuvuoteen.

      Poista
  5. Eipä ole nimeä tarjota päivänliljalle, mutta hieno se on nimettömänäkin. Sinulla on kyllä paljon kauniita kasveja, eikä vaan yksittäisiä kappaleita, vaan yhtä sorttia isompi ryhmä. Sellainen runsaus saa istutukset heti hienommiksi.
    Kunpa saisikin jättiverbenan siementämään ja siemenet seuraavana kesänä itsestään kasvamaan. Koitan tänä vuonna ruukussa asuvan jättiverbenan talvetusta.
    Nivelrikko on viheliäinen vaiva. Vaalean vihreän kommentissa on paljon mielenkiintoista asiaa, joka sai minutkin epäilemään jalkojeni diagnoosia. Pahemmin nivelrikko vaivaa kuitenkin sormissa. Lääkärin neuvo aikanaan oli keksiä harrastus, joka pitäisi nivelet paremmin liikkuvina. Niinpä aloin vuosien tauon jälkeen kutomaan. Taukojen jälkeen kutominen on aluksi vaivalloisen jäykkää, mutta sinnikkäästi työtä jatkaessa kipu hellittää ja nivelten liikkuvuus paranee. Kysyin kerran lääkäriltä, miksi yhdelle ihmiselle kertyy näin paljon monenlaisia nivelvaivoja. Hän totesi, että nivelvaivat ovat tekevän ihmisen vaivoja. Tuskin mitään tutkittua tietoa, mutta lohdutti mukavasti.
    Toivottavasti saat jalkasi sellaiseen kuntoon, ettei ainakaan kipujen vuoksi tarvitse puutarhaharrastusta rajoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt lisätä sitä, että yhtä kasvia olisi enemmän kuin yksi kappale mutta on se vielä välillä vaikeaa. Kun ei tiedä menestyykö joku kasvi niin ei aina raaski hankkia kuin yhden.
      Kutominen oli talvella ajoittain todella hidasta mutta aion jatkaa jotta nivelet pysyy liikkeessä, ostin jo lisää lankaa :)

      Poista
  6. Tuntuu siltä, että itsekin saa olla koko ajan nyppimässä rikkaruohoja milloin mistäkin. Ovat ehtymätön luonnonvara.
    Ihanaa erilaisten liljojen kukintaa.
    Meillä on edelleen tosi kuivaa ja sateetonta. Hirvitti myös jo etukäteen, miten etenkin ruukkukukat pärjäisivät, kun olimme koko viikonloppu poissa kotoa. Onneksi näyttivät ihan hyviltä, kun palasiimme kotiin.

    VastaaPoista
  7. Minä luulin, että laiskottelisin koko loppukesän puutarhassa kun avoimia varten piti kuopsutella joka nurkka kuntoon ja kitkeä urakalla. Homma alkoi jo maistua puulta kun sitä väkisin teki. Nyt kun pitäisi kerätä ja säilöä marjoja, niin tekisikin mieli puuhailla kaikkea muuta kukkapenkeissä. Kesälomakin loppui, eli aikaa kaikelle on paljon vähemmän, mitä innostusta :D
    Jättiverbenat ovat siementäneet täälläkin mutta tänä vuonna taimia alkoi ilmestyä vasta todella myöhään kesällä. Ensimmäinen on kuitenkin jo kukassa, joten ehkä toivo ei olekaan vielä menetetty ensi kesän siementaimien suhteen. Saatan kuitenkin kaivaa jonkun taimen kellariin talveksi ihan vain varmuuden vuoksi. Kaukasiantörmäkukan siemenet itävät helposti. Kylvin keväällä niitä ja myin osan taimista avoimissa. Nyt on monta törmäkukkaa ympäri puutarhaa ja kerään varmasti taas siemeniä talteen, jotta voi aikanaan kasvattaa hävinneiden tilalle uusia.
    Ihana punahattu! Ja vielä vahingossa tullut noin söpö pörröpää eikä joku perushattu! Päivänliljakin on nätti, lajiketta en osaa veikata.
    Toivottavasti saat apua nilkkaasi. Mikään kipu ei ole kivaa, saati sitten pitkäaikainen kipu.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)