keskiviikko 24. elokuuta 2022

Oma pururata

 Launataina sillä välin kun nautin Mustilan taimipäivästä, oli mies tehnyt kotona urakalla töitä oksasilppurilla. Tuloksena oli suursäkillinen silppua. Tällä viikolla olen levitellyt silppua eri puolille puutarhaa, vain muutama multasäkillinen jäi myöhempää käyttöä varten.

Ensimmäinen kohde silpulle oli rinnepuutarhan polku josta vanhat silput olivat maatuneet kokonaan pois. 
Seuraava kohde oli mansikkamaa josta kaavin vanhan, puoliksi maatuneen silpun talteen ja käytin sen multana uudella hortensia-alueella.
Kaikkein mukavin käyttökohde oli uusi polku joka tuli yhdistämään uuden hortensia-alueen ja alppiruusumetsikön. Pitkään mietin polun kattamista sillä alppiruusumetsikkö tulee olemaan mahdollisimman luonnonmukainen. Oksasilppu onneksi harmaantuu nopeasti ja saa luonnonmukaisemman ilmeen. Ison sammaleisen kiven ja katajan välistä on vähän ahdasta kulkea mutta en raaski leikata katajaa. Taustan vihreä pöheikkö on talon päädyssä kasvava jättimäinen valkoinen syreeni.
Kun tullaan kiven ja katajan mutkaan, on näkymä tämä. Uutta nurmikko (kunhan kasvaa) ja pieni pala uutta hortensia-aluetta. Oksasilpun alla on kevyt kerros sanomalehteä tai pahvia ihan siksi jotta polun kohdalla kasvanut heinä ei kasvaisi ihan heti takaisin.
Ja kuva toisesta suunnasta. Polun reunustoille tulee istutuksia mutta niiden tekeminen jää ensi vuoteen. Katselin kyllä alppiruusuja alennusmyynneistä, mutta maltoin olla ostamatta, aika ei riitä nyt kaikkeen ja alppiruusuille pitää tehdä ihan omanlainen istutusmaa. Sitä varten ison kiven juurella on jo maatumassa lahopuuta.
Lahopuun paikka näkyy tässä kuvassa kiven alapuolella. Se on varjossa lähes koko päivän, siis oiva paikka yhdelle alppiruusulle. Vasemman puolen heinää yritän nyhtää vielä lisää pois, mutta kaikki mustikanvarvut saavat jäädä vaikka eivät ole tehneet koskaan mustikkaa.

Monivuotinen haave on toteutunut, puutarhasta menee oma pieni pururatapolku ison kiven ja katajan välistä alppiruusumetsikköön. Eiköhän siitä pääse kulkemaan puutarhavieraatkin ensi kesän aikana.


14 kommenttia:

  1. Tällaiset polut ovat tosi viehättäviä ja tuolle alueelle ne sopivat erinomaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet polut ovat kivoja, tuli taas uusi ulottuvuus puutarhaan.

      Poista
  2. Todella kivan näköiset purupolut ja -katteet! Aivan ihana tuo polku alppiruusumetsikköön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrankin riitti purukatetta ihan törsättäväksi saakka, yleensä pitää pihistellä ja laittaa niukasti. Polusta tuli parempi kuin kuvittelin.

      Poista
  3. Kivan näköinen pururata. Tuolla ei kyllä tulisi mieleen pyrähtää juoksuun, kun ympärillä on kaunista katseltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuossa paljoa juosta, ellei sitten pakoon alppiruusumetsikön hyttysiä.

      Poista
  4. Tuollaiset luonnollisiin paikkoihin tulleet polut tai pururadat ovat ihania. Ne oikein houkuttelevat kulkemaan eteenpäin. Olen omalla pihalla alkanut miettiä, mihin minä saisin ikään kuin polkuja rakennettua. Mietin sitä kauan tuijotellen takapihaa. Mutta kun teen seuraavan kukkapenkin etupihalle, alkaa penkkien väleihin jäädäkin polun tynkiä. Taidan tyytyä niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoss aoli luonnollinen paikka polulle, on kulkenut siitä monta kertaa ennen polun tekemistä. Perennamaan väleihin ja keskelle saa kivasti pieniä polkuja.

      Poista
  5. Mukavan näköinen polku uuteen alppiruusumetsikköön. Kiva, kun kiven mutkan taakse ei näe muuten kuin kulkemalla pientä polkua pitkin! Oksasilppu selkeyttää mukavasti polun paikan. Minun alppiruusu/metsäpuutarhani on vielä aivan liian sakean metsän suojissa, mutta sinnekin johdattaa oksasilpulla katettu polku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutkan tai puiden takaa yllätyksenä avautuvat maisemat ovat kivoja. Niitä on muuallakin puutarhassa. Tuossa on kiva metsikkö, vain pihlajia olen karsinut ja koivu lähtee pois, muuten männyt, kuuset ja katajat kasvavat erinomaisilla paikoilla.

      Poista
  6. Kivasti istuu polku maisemaan ja puusilppu käy hyvin metsäpuutarhaan. Säilyy varvikkokin kauniina kun on selkeä kulkureitti. Iso kivi on myös hieno yksityiskohta sopivasti kierrettävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varvikko on säilytettävä, se sopii luonnonmukaiseen ilmeeseen. Tuo iso kivi on upea, se on pihan suurin kivi ja ehdottomasti se oli tuotava osaksi puutarhaa.

      Poista
  7. Onpa tosi ihanan näköinen polku ja kaikki muut siinä ympärillä.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)